Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Ja siitä pitäen päätti hän olla heidän ikuinen ystävänsä, noiden miesten, jotka olivat suolta nousten hänen luokseen tulleet, ja heille aina parahintaan suoda, koska hekin hänelle sen soivat. Ja yhteinen ystävyys siitä alkoi pyhän puun Haltian ja kaskenkaatajain välillä, eivätkä he siitään enää eronneet. Miehet rakensivat saunansa metsään ja siinä talvensa viettivät.
Niinkuin niittäjät vastakkain käy haltian vauraan vainiomaalla ja jää vanat ohraan tai nisuviljaan, kons' yhä kulkee työ sekä taajaan luokoa lyödään: kaataen karkasi noin väki Ilionin ja akhaijit vastakkain, pako turmiokas ei mielehen tullut. Riehui taistelo noin tasapää, ja he kuin susilaumat tappeli.
Poishan tämäkin loittoni, jätti Haltian siihen yksikseen olemaan, mutta kun aikainsa päästä palasi, niin toi toisiakin tullessaan, eivätkä ne milloinkaan lahjatta lähteneet eivätkä uhriaan unohtaneet. Hyvillä mielin eleli siinä erämaan Haltia, koivunsa oksia soitteli ja elämästään iloitsi.
Vaan nämä, vanhus, Thrakian mailt' ihan vast' ovat tulleet, niitten haltian löi Diomedes urhea, tappoi kakstoist' urhoa myös hänen kumppanejaan valioita; urkkija, kolmastoista, jo tääll' liki laivoja kaattiin, jonk' oli katselemaan salasissinä leiriä meidän 562 Hektor saattanut tielle ja muut jalot iliolaisten."
Unten haltian siellä hän kohtasi, Kuoleman veljen, tervehtäin kädest' otti ja näin sanan laati ja lausui: "Oi Uni, ihmisien, jumalainkin valtias, kuulit ennen pyyntöni kyll' useastikin, niinpä sä nytkin noutaos mieltäni, niin sua kiitän siit' iät kaiket. Silmät loistavat Zeun heti silloin uinuta umpeen luomien alle, kun yhdistää lepo meitä ja lempi.
»Tule, sievä poika, ma vien sun pois! Mun tyttöni hellät ne hoivanas ois; yön karkelot johtaa he veikein suin, sua viihtävät lauluin ja liekutteluin.» Oi, taatto, oi, taatto, sä etkö nyt nää, miten haltian tyttäret häämöttää? Sa poikani, poikani, näänhän tuon, ne on raidan rauskoja vieressä vuon.
Puiden oksat keinuu, purot pulppuaa, Lintuin kevätlaulu ilmaan kajahtaa. Kevät saapuu! Poi'es talven kaapu! Ennen noin ei metsä ollut vihanta, Ennen noin ei Vappu ollut ihana! Nyt me seppelöimme kevään haltian! Piiri riemuin pyörii päällä kanervan. Puiden oksat keinuu, purot pulppuaa, Lintuin kevätlaulu ilmaan kajahtaa. Kevät saapuu! Poi'es talven kaapu! HYRR
Keväällä he polttivat kaatamansa kasken komeana uhritulena Haltian puun ympärillä.
Aurinko, ruusujen, tuoksu, metsän, veden ja haltian soitto, kaunis maisema heidän ympärillänsä ja onnelliset lapset herättivät äkkiä hänen rinnassansa tuon sydämmen kevään, jolloin kaikki tunteet, kaikki ajatukset ovat ihanien kukkien kaltaiset ja jolloin elämä tuntuu niin kevyeltä, niin suloiselta.
Sentähden arveli Sampo, että itku nyt oli hyödytöntä vaivaa, ja nousi ylös kinoksesta, juoksemalla lämmitäkseen. "Jos tähän jään istumaan, niin palellun kuoliaaksi", lausui hän itseksensä. "Parempi on sittekin mennä vuoren haltian luokse. Jos hän minut syö, niin siitä ei ole sen pitempää puhetta.
Päivän Sana
Muut Etsivät