United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kautt' ylvään määränpääni vannon, että vähennyt heimonne ei kunniasta lie kiitos miekan eikä kukkaronkaan. Sit' tottumus ja luonto suosii, tietä se suoraa käy ja väärää välttää, vaikka maailman kuinka pahan Päämies kääntää.» Ja hän: »No niin, ei käypä seitsemästi Aurinko ole vuotehelle, jonka pääll' Oinas neljin hajasorkin seisoo,
Kautt' ylvään määränpääni vannon, että vähennyt heimonne ei kunniasta lie kiitos miekan eikä kukkaronkaan. Sit' tottumus ja luonto suosii, tietä se suoraa käy ja väärää välttää, vaikka maailman kuinka pahan Päämies kääntää.» Ja hän: »No niin, ei käypä seitsemästi Aurinko ole vuotehelle, jonka pääll' Oinas neljin hajasorkin seisoo,
Taas morsiussaatto kohta Käy kirkosta palaten Kaks keskessä mielipuolta Ja morsian murheinen. U. von Schrowe. Leena. Ja Leena istuvi kankaallaan Ja morsiusseppel on kulmillaan. Lyö pirtaa, niisiä helskyttää. Ja oudosti silmä se välkähtää. "Oi laps, mikä kiire sull' on työ? Käy, raukka, maata, jo pääll' on yö." "En, en, mua vartovi armahan', Ma morsiusvaatetta valmistan."
Se opettaa rakastavaisille, ettei kulku tääll' ole ruusujen ja kukkasten pääll' amuuuu, amuuu, amuuu. Tämä pitää näyttää mammalle. Tämä pitää antaa papalle. PORMESTARI. Oletko mamma lukenut eilistä lehteä? PORMESTARINNA. Olen vähän, sain tämän reväistyksi piikain käsistä. Oletko sinä? PORMESTARI. Olen, sain tämän kadulla pojilta ostaa kahdella markalla. Nauravat nenät vastakkain.
RICHARD. Mit' ennen mua siellä tekisit? RATCLIFF. Te käskitte mun mennä ennakolta. RICHARD. Nyt muutin mieleni. Mit' uutta, Stanley? STANLEY. Niin hyvää ei, ett' ilo sit' on kuulla, Mut ei niin pahaa, ett'ei kuulla voisi. RICHARD. Hei, arvoitus! Ei hyvää, eikä pahaa! Miks siis noin monta peninkulmaa kierrät, Kun asian voit oikoteinkin ajaa? Mit' uutta, sano? STANLEY. Vetten pääll' on Richmond.
Niin pitkän kuin maan pääll' on peninkulma olimme kulkeneet me siellä matkan vähässä aikaa, tahdoll' alttihilla. Tulevan tuntui, vaikk' ei nähty mitään, päin meitä lentäin sieluja; ne meitä pyys lempeästi rakkaus-atrialle. Ens ääni ohi lentäin selkeästi Vinum non habent lausui ynnä meidän taas takanamme toisti samat sanat.
Ja me tahdomme kansaa valveuttaa Ja järkihinsä saada Ja nähdä sen päivän, jolloin ei Epäjumala kansaa kaada...! On laineilla laiva, Ja myrsky se käy, Ja valkamaa varmaa Ei missähän näy. Ja tiedä ei ykskään, Sen laivan kuin käy, Kun valkamaa varmaa Ei missähän näy. Ei niin! Sepä laiva On laadittu niin, Ett' yksi jos kohta Käy halkeamiin, Se sittenkin vielä Pääll' aaltojen jää!
Ma hälle: »Turma, väkivalta mikä niin kauas vei sun Campaldinon luota, sun hautas paikkaa ettei tiedä kukaan?» »Oh!» vastasi hän, »Gasentinon juurta käy joki, Archiano, jonka lähteet on Apennineilla, pääll' luostar-talon. Nimensä missä muuksi muuttuu, sinne pakenin jalan, haava kurkussani, punaten verelläni virran rantaa.
Ja verrattava vauhtiin siipieni maan pääll' ei ole liike nopsin, missä on nousu ynnä lasku luonnollinen. Lukija oi, kuin totta toivon tuohon hartaaseen voittokulkuun, jonka vuoksi lyön rintaani ja itken syntejäni, niin ennemmin et saanut sormeasi tulehen ois ja pois, kuin kaksoisien ma merkin näin ja siinä itse olin.
Hänestä kuitenkin Gregorius poikkes; mut koska aukes taivahassa tässä katseensa, itse itselleen hän hymyi. Ja jos niin suuret salat julkituonut maan pääll' on ihminen, äl' ihmettele! Tuon täällä kertoi hälle se, ken näki, ja paljon muuta taivahista näistä.» Yhdeksäskolmatta laulu Niin kauan kuin Latonan lapsill' Oinas on yllään ynnä Vaaka, uumenillaan taas yhteisvyönä horisontin piiri,