United States or Saint Kitts and Nevis ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Samassa liitossa koko maailma!» Epäluulo heräsi ystäviäkin kohtaan. Karin Vennusta ei hän ollut koskaan oikein pitänyt, ei koskaan häneen oikein luottanut; Ella oli varmaankin hänen kiusaksensa mennyt Rekipellon Sannan luokse; Koipi-Siukkua oli aina halveksinut; Iikan Antti piti itseään liiaksi Esan vertaisena... Hän meni lävitse koko ystäväsarjan.
Esa tiesi, että jos ei hän olisi Sannan luona kuljeksinut, karkoitellut sieltä poikia tuon tuostakin yökenkään ja jäänyt itse tilalle, niin Rekipellon Sannan olisi jo aikoja sitten joku ottanut. Häntä hiukan nauratti, kun näki siinä vaikutusvaltansa, mahtinsa hedelmiä. Mutta samalla, kun muisti tämän kilpailun, kohosi Sannan arvo silmissä: koska se muille kelpaisi, niin miksei hänelle.
»Akka sun pitäisi ottaa ja katsoa vähän rikkaanlainen», muori viimeiseksi päätyi esittämään. »Ota tuo Rekipellon Sanna!» Muori katseli ystävällinen hymy huulilla poikaansa, joka oudosti muljotteli. »Ettäkö tulisi sulle juoppotoveriksi?» kysyi Esa ilkeä ilme kasvoilla. Muori rupesi jotakin mutisemaan, pisti pullon taskuunsa ja lähti tupaan. »Yksikö ryyppy sieltä vain riittikin?
Mutta Esa ei tehnyt selvää, juonitellen vain kierteli ja ajoi, kunnes vihdoin käänsi Rekipellon pihaan. Hänessä nähtävästi eli pelko, että Jassu karkaisi, eikä hänellä sitten olisi ilvekumppania. Nytkin hän piti Jassua tarkalla silmällä, kun käski tämän hevosta kiinni sitomaan. »Sin'oot karkuryssä», Esa jankutti. »Itse oot karkuryssä ja hevosten tappaja.»
Kaiken aikaa huomasi hän asemansa juuri tältä kannalta löyhimmäksi, ja kun Santra näytti olevan niin tavoittamattomissa, värehti mielessä toisinaan Rekipellon Sanna. Tämä oli kuuluisa, rikkaitten vanhempain tyttö. Oli hurja ja vallaton, edellä muita, oli maannut melkein joka pojan kanssa, renttujen ja parempain.
No sano nyt kelle sinä viet niitä? Mistä sinä tulet?» »Minäkö?» »Sinä tietysti. Mitä sinä nyt kieräilet. Jos tahdot kovin kieräillä, niin... Pian se on kieräiltynä.» Vennun ääni soi uhallisesti. »No, mitähän minä siitä salaan. Rekipellon emäntä ne ostaa.» »Sannalleko?» »Luultavasti.» Vennu mietiskeli vähän aikaa. »Mutta mitä se niillä tekee, onhan sillä tyttärellä jo monet silkkiset?»
Ajatukseen, joka neuvoi kääntämään elämän purjeita, liittyi itsestään joka käänteessä kysymys vaimosta. Nyt kävi selvemmäksi kuin koskaan ennen, että hän oli jo pitkiä aikoja ajatellut, että Rekipellon Sannasta tulisi hänelle vaimo. Mutta nyt, niin usein kuin se päivän kuluessa mieleen tulikin, tuli se aina viime yöllisen käynnin muiston rinnalla ja teki joka kerralla saman vaikutuksen.
Ja tytöt, ne pitivät hänestä, oikein todella pitivät, tuosta pulskasta, karskista Karhun *isännästä*. Mutta nyt viime aikoina oli Esa nähty useammin tulevan Rekipellon Sannan tyköä ja ihmiset jo luulivat, että nyt se tarttuu, tarttuu kuin tervaan. Kuivasen Ella oli Esan alituisimpia ystäviä.
Miehuullisesti nytkin kuului tapelleen Korvenloukolla. Poikaa se on se Esa. Ottaisi nyt akakseen Rekipellon Sannan, pääsisi veloistansa ja rupeaisi ihmisiksi elämään vielä, niin tulisi oivakin mies. Mutta joko! Sellaista se on sukuakin... Nimismies oli kauniisti pysynyt kotona koko Mikkeliyön, kulkenut ikkunasta ikkunaan, mutta ulos vain ei lähtenyt. Mitäpä hän siellä?
»Ella se näkyy kohtaloonsa tyytyvän kuin korjapoika, vaikka toinen veikin morsiamen ihan nenän edestä», nauroi Siukku. »Mitä Ella, se on taas sellainen velmus. Minä luulen, että hän on iskenyt silmänsä hänkin Rekipellon Sannaan.» Siukkukin luuli samaa. »Ellalle se oliskin sopivampi.» »Niin, Esa pian tappaisi Sannan. Ei kaksi kiukkupussia sovi yhteen.» »Hm. No jätetään ne akkain jutut.