Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Iida niiasi syvään, ja Aliina koetti tehdä samoin, mutta opettajan juhlallinen ulkomuoto sai hänet vähän hämille. Kohta hän siitä selvisi, kun opettaja tuli ystävällisesti tervehtimään ja kysyi lauhkealla äänellä: Kirjojako tyttärille pitäisi olla? Muuten minä vaan tulin tälle näyttämään joulukuusta ja kansakoulua, sanoi Iida viitaten Aliinaan. Sehän on oikein, sanoi opettaja istuutuen tuolille.
Aliina alkoi selailla kirjaa, sillä raamatunhistoriasta tutuksi tullut aine alkoi miellyttää. Keskempää kirjaa sattui silmään kirjeen muotoisia kappaleita, joihin huomio ensiksi kiintyi. Aloita alusta, et siitä muuten ymmärrä mitään, huomautti Iida. Aliina aloitti alusta ja huomasi pian, että neuvo oli hyvä.
Mennäkö vasten nykyistä ajatusta umpisilmin, ajatellen että seuratkoon mitä hyvänsä, mennä täytyy. Kunpa tulisi kirje ... tahi kun ei tulisikaan... Kului useita viikkoja, ennenkuin tuli. Aliina avasi sen niin jännityksellä, kuin jos se olisi ollut jokin tärkeä, suuri arpalippu. ... Hyvästi on, hymähti hän katsellessaan kirjettä.
Lopummalla kesää huomasi Aliina yhden aikeistaan olevan menemäisillään myttyyn. Hän sai nimittäin kuulla, että kaikki entiset palvelijat ovat puhutut ensi vuodeksi, siis Vappukin. Nyt tuli kiire aprikoiminen, mitä tehdä. Ennen ajatellut valehtelemiskeinot olivat kumminkin hylättävät. Toista tietä täytyi päästä aikeen perille. Mutta mitä?
Joutaisinhan tästä minäkin. Usein ennenkin oli Aliina kuullut isänsä häntä säälittelevän, ja se tuntui aina niin hyvälle mielestä, mutta ei tällä kertaa. Hän kiirehti joutuin ulos, peläten että isä ennättää ennen. Päivä alkoi olla lyhimmillään.
Räätälin vaimo hoiteli lastaan ja piti vieraan puhuttelusta huolta. Kun tämmöiselle matkalle näin pakkasella, ihmetteli vaimo. On varmaan paleltanut jalkoja. Ei kuin hyvin vähän, kehui Aliina. Taitaakin nyt ilma lauhtua, vaan kyllä siellä onkin ollut pakkanen.
Olihan hänkin monesti päättänyt seurata Iidan esimerkkiä ja lukenut siinä tarkoituksessa »Ihmisen omaa voimaa», mutta ei vaan auttanut. Pari päivää ennen arpajaisia meni Aliina viemään keräämiänsä voittoja arpajaispaikalle. Iida oli jo kotonaan, mutta sillä oli niin paljon tekemistä arpajaisten valmistuksissa, ettei kirjeessä puhutusta pitkästä puhelusta tullut mitään.
Aliina kiintyi katselemaan muutamia punakantisia kirjoja ja kysyi erikseen Hiljalta: Luetaanko näitä kirjoja kansakoulussa? Ei näitä lueta siellä, sanoi Hilja naurahtaen Aliinan tietämättömyydelle.
Tiesiväthän ne, kun toiset sanoivat, ja sitten kirjoitettiin kirjeitäkin toisillemme. Kirjeitäkin? ihmetteli Aliina. Eikö siitä oltu vihassa? Salaa kirjoitettiin. Vaikka kohta, en minä vaan uskaltaisi. Osaatkos sinä kirjoittaa? Hyvin huonosti. Eikö sinua ole käytettynä kansakoulussa? Eivät ole käyttäneet. Ennätäthän sinä vielä. Pyri tänä talvena, kehoitti Hilja.
Osaathan sinä vastata, vakuutti Iida. Ei se mene aina oikein, väitti Aliina. Moni osaa paljon paremmin, vaikka eivät muuten muista läksyjään niin hyvästi. Mutta jos siinä on se esteenä, että sinä liika tarkasti seuraat läksyn sanoja, arveli Iida. Sittenhän en osaisi mitään vastata, jos en sanoja muistaisi, epäili Aliina. Eipä sitä tiedä, sanoi Iida.
Päivän Sana
Muut Etsivät