Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Mieli tuli sitä ajatellessa niin iloiseksi, ettei unikaan tahtonut osua silmiin, ja aamusella heräsi hän jo isän lähtöä katsomaan. Tarkenisikohan Aliina käydä päivän tultua kutsumassa räätäliä mökiltään työhön? arveli Auvinen lähtiessään. Saisi jo huomenna tulla. Kyllä minä tarkenen, kun panen jalkaani äidin suuret kengät, vakuutti Aliina iloissaan.
Mitähän se mahtoikaan merkitä, ajatteli Iida ja koetti keksiä keinon, millä aloittaisi. Tulitko sinä kipeäksi? kysyi hän. En, vastasi Aliina ja koetti peittää pahaa mieltään, mutta ei jaksanut. Tuokos Ristjaanin retostaminen sinuun niin koski. Elä toki välitä siitä yhtään. Kaikillehan se sitä viisauttaan näyttää. Suuttuihan se minuunkin mennä talvena ja koetti herjata jos vaikka miksi.
Aliina ei enää pyrkinyt, sillä toisetkin olisivat alkaneet tahtoa yhteen matkaan. Ja olihan heillä nyt itselläänkin vene ja rusinoita lisäksi. Verkon heittäjät lähtivät soutelemaan pitkin rantaa niemen taa ja lapset jäivät ratustelemaan namusiansa. Sitten he keräytyivät veneeseen ja iloista meteliä pitäen melaskoivat kaislikossa. Kului heiltä kotvan aikaa, ennenkuin kyllästyivät.
Opettajaneiti ymmärsi syyn poishaluamiseen ja sanoi itse puolestaan suovansa sen, vaikka olisi mieluummin toivonut oltavan jälellä oleva vähä aika loppuun asti. Aliina sai hänet vielä toverikseen puhumaan johtajalle poispääsystä, ja sieltä tuli samanlainen vastaus kuin opettajattarelta.
Aliina ymmärsi, että isä tarkoitti iän loppupuoleksi jotain huokeampaa elinkeinoa, ja vastasi jäykästi : Olen niin kauan kuin jaksan. Entäs vanhana? Syön ansioitani. Vai niin, vai niin, myhäili Auvinen. Ja se kaikki siinä mielessä, että saisit olla Iidan kanssa yksin seuduin. Onhan siinä sitäkin. Vaan jos Iida heittää hyvinkin pian opettajan toimen ja menee naimisiin.
Emäntä koetti olla niinkuin ei kuulisi mitään ja toimitti yhä useammin pieniä suuhuntarjouksia, milloin kahvia, milloin voileipiä. Tämän menettelyn oli hän ennen nähnyt auttavan parhaiten, mutta ei se Vappuun enää pystynyt. Aliina otti vastaan marraskuun ensimmäisen päivän niinkuin kauan odotetun vieraan ja ryhtyi heti tuleviin tehtäviinsä.
Aliina pääsi toiselle osastolle, kun osasi selvään lukea sisästä ja muisti katekismuksen ja raamatunhistorian ulkoa, sekä oli vähän kirjoituksenkin alulla. Iida tarjoutui vielä loma-ajoilla opastamaan laskennossa. Heti ensimmäisestä päivästä alkaen ryhtyi Aliina ahkerasti lukemaan. Häntä peloitti kovasti, kun monesta ennen tuntemattomasta kirjasta määrättiin läksyjä.
Joko isä on tullut kirkolta? kysyi Aliina, vanhin lapsista, jota hänen äitinsä piti toisten valvojana. Jo tuli, vaan meni rantaan; kuului käyvän verkot heittämässä, selitti äiti. Saisinko minäkin mennä isän kanssa? kysyi Aliina. Mene vaan, jos tapaat vielä rannasta ja ottanee. Aliina lähti kiireesti rantaan.
Jo alkoikin kuulua airojen kalke ja Vappu veteli posket punakkana niin kovasti, että vene törmäsi puolitiestä kuivalle maalle. Tytöt odottelivat Vapun poistumista eikä se kauan virkaillutkaan rannalla. Me löydettiin piilosilla ollessa pullo verkkohuoneen nurkasta, kertoi Aliina isälleen. Vai niin, tyhjä pulloko? kysyi tämä tietämättömänä. On siinä vähän pohjassa. Missä nurkassa se on?
Eihän Aliina ole enää kovin lapsi, kohta rippikoulu-iässä. Emäntä alkoi kaataa kuppiin. Vappukin sattui tulemaan samassa, ja sille täytti emäntä toiset kupit. Tule Vappu juomaan, kehoitti emäntä, ja siinä on Aliinallekin. Vappu astui rohkeasti pöydän luokse katsomatta kehenkään. Aliina piilottautui lasten sängyn taakse ja esteli juomasta. Tule nyt Aliina, kuului isän hyvittelevä kehoitus.
Päivän Sana
Muut Etsivät