Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Kävitkö sinä äsken navetassa? Aliina ei vastannut mitään. Taisithan sinä käydä, jatkoi Auvinen naurahdellen. Minä vain vähän huomasin, kun tuo Vapun heikale ryösti minulta rukkaset, niin minäpä otin kiinni. Vaan ei puhuta siitä kellekään. He ehtivät jo tuparakennuksen kynnykselle, sillä Aliina kulki kiireesti edeltä. Pianpa Aliina saikin tulemaan, sanoi emäntä, kun he astuivat tupaan.
Aliina oli toivonut, että äiti ymmärtäisi hänen tarkoituksensa ja peruuttaisi tuon harmillisen kaupan, mutta saikin vain nuhteita osakseen. Uhkamielin poistui Aliina tuvasta. Tehkööt, ajatteli hän, mutta niin kauan kuin Vappu on meillä, en pane sitä turkkia päälleni. Koti ei enää ollut Aliinasta niin viehättävä ja iloinen kuin ennen.
Kun ystävyysliitot oli vahvistettu, lauloivat he erotessa ja huiskuttelivat nenäliinojaan, kunnes hevonen katosi näkyvistä. Aliina oli hyvillään, kun tovereista eroaminen muodostui näinkin iloiseksi. Olisi melkein saattanut kääntyä takaisin ja olla loppuun asti. Mutta tehty mikä tehty. Ja sitä paitsi Iida... Kuka sen tietää, miten siellä on...
Yksi oli kumminkin, jonka mielialaa ei voinut arvata, nimittäin äiti. Tuntui kyllä kummalta, ettei äiti tietäisi sitä, minkä jokainen syrjäinen näkyi tietävän, mutta mitään merkkiä ei ollut tähän asti huomannut. Aliina rupesi heti kylästä palattuaan erityisen uteliaana tarkastelemaan äitiänsä, varsinkin kun sillä oli Vapulle jotain sanomista tai neuvomista. Mutta turhaan.
Ja sinä pelkäsit, ettei isäsi antaisi hevosta. Niinhän minä ensin luulin. Eikö isäsi tavallisesti anna mielellään, mitä pyytää? kysäisi Hilja. On tuo antanut. Pitikö miten paljon pyytää tätä uutta turkkia? Ei ollenkaan. Eikö ollenkaan, ihmetteli Hilja. Sepä on kovin hyvä. Aliina oli kahden vaiheilla, puhuisiko enää mitään tästä asiasta.
Hiljalla oli aikomuksena kysyä enemmänkin sukulaistalonsa elämästä, josta oli kuulunut yhtä ja toista huhua, mutta kun hän huomasi Aliinan käyvän alakuloiseksi, niin heitti kesken ja alkoi kääntää puhetta hupaisemmille aloille. Jopa se viimein joutui sulhasiinkin, vaikkei niistä Aliina tietänyt juuri mitään. Onko sinulla jo sulhanen? osasi hän kumminkin kysyä.
Kontti ja kirja kuului olevan. Eipä se ollut mitään, virkkoi Aliina vähän pahoillaan. Ettäkö sinäkin vain suurten voittojen vuoksi ... huomautti Iida. Ei, vaan kun kontti... Mikä sillä on vikana, sanoi Iida. Kontti on suomalaisten »kapsäkki», ja kun voitot jaetaan, niin minä vaihetan sinulta kontin ... ja mennään kävelemään kansanjuhlakentälle.
Niin, vaan minä jaksan hoitaa toisen puolen, ja antakaahan koettaa, houkutteli Aliina. Jos en jaksaisi, niin ottakaa sitten tuonnempana aikaa toinen. Sitä minäkin tässä ajattelin, että otetaan sitten talvella toinen, jos Aliinalle käypi liian vaikeaksi, yhtyi emäntä esitykseen.
Onko niin? kysyi Iida nauraen. Ei, ei, elä anna Iida itseäsi narrata, jouduttautui Aliina kieltämään. No minä uskon Aliinaa, sanoi Iida. Mutta tokko Hiljan sulhanen onkaan täällä? On. Ne jäivät tuonne ulos kävelemään. Onko sinulla sitten kaksi? ilvehti Iida. Ei minulla, mutta tämän... Sinä nyt siinä ... keskeytti Aliina. Veljensä kanssa jäi kävelemään.
Aliina alkoi epäillä serkkunsa uteliaisuutta ja kesken puheen kysäisi: Minkä vuoksi sinä sitä niin kyselet? Ilman aikojaan, sanoi Hilja ja alkoi kertoa oman kotinsa palvelijoista. Heillä kuului olleen eräskin piika lähes kymmenen vuotta ja melkein jokainen kaksi tai kolme vuotta.
Päivän Sana
Muut Etsivät