United States or São Tomé and Príncipe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pelkään ett'et sinä minua oikein käsitä. Mutta vaikka olenkin vaan tämmöinen koulutyttö, niin on minullakin ajatuksia. Aina. Epäilemättä. Miksi ei sinulla ? Lyyli. Minäkin olen ajatellut tulevaisuuttani ja että minullakin pitäisi olla joku tehtävä yhteiskunnassamme. Aina. Yhteiskunn ? Lyyli. Ja sen olen jo valinnut itselleni. Aina. Noo ? Lyyli. Olen aikonut ruveta kirjailijaksi. Aina. Ahaa!
Eksköldin luo valittamaan kuinka kurja hän ja koko maailma oli. "Hyvä veli Eksköld, ota osaa huoliini! Minä olen valheellinen pelkuri. En voi tehdä järkevää työtä, sillä ajatukset harhailevat milloin missäkin ja minä kaipaan, kaipaan, kaipaan, kuin sentimentali koulutyttö!"
Kaiketi hän sinusta pitää, pidämmehän me kaikki, mutta hän on mies ja sinä vasta koulutyttö. Niin, koulutyttö ... niin, hän ei voi minua rakastaa, minä tiedän sen, hän ei voi. Voi minua hullua ... mutta minkä sille teen, minä tunnen sen, minä olen häneen rakastunut... No, se menee ohi, sinä pieni hupakko, rauhoitu vain ja mene nukkumaan kyyneleet silmistäsi. Sinä haaveksit, ystäväni. En.
Mutta sitä ei voinut auttaa ... sellaista oli elämä ... syvemmälle, yhä syvemmälle se vetää lokaan ihmisen hienoimmat tunteet... Hänen ei tarvinnut odottaa kauan; tuskin oli neljännestunti kulunut, kun Dora jo juoksi portaita alas kuin koulutyttö, kiiruhti kadun yli ja hyppäsi lähimpään raitiovaunuun. Eugen kiiruhti perästä, nousi samaan vaunuun ja jäi seisomaan takimmaiselle vaunusillalle.
BERTHA. Niin, se oli silloin, kun hänen piti opettaa minua laittamaan uudenlaista lihalientä, vaikka siitä ei sitten mitään tullut. AKSEL. Toisen kerran tapasin tuon korean neidin järjestelemässä liinavaatteitani, jotka juuri olivat pesusta tuodut. Enkö, totta vie, silloin punastunut aivan kuin koulutyttö, jolta löydetään rakkauskirje. BERTHA. Minkätähden tuletkin niin vähästä hämillesi!
HARLIN. Tai ehk'et tiedä, ketä me tarkoitamme SANDELL. Tiedän kyllä, eihän siellä ole ketään muuta valkoisessa harsopuvussa, kuin rouva Vahl. IDESTAM. Hän, joka nyt menee tuolla oikealla! SANDELL. Juuri sama. HARLIN. Ja rouva jo! Perhana! Kuinka se on mahdollista? Hän näyttää vielä niin nuorelta. On aivan kuin pieni koulutyttö.
Mutta silloin hän vaan punastui ja nauroi hiljaa ihankuin koulutyttö. Tuosta kaikesta huolimatta oli Sten ennen kesän loppua päässyt selville, että hän rakasti tätä lasta rakasti häntä niin, että tytön vastarakkaus oli hänestä aivan sama kuin uusi elämä. Eikä hän kumminkaan saanut kosineeksi. Mitenkä olisikaan käynyt puhua rakkaudesta nauravalle, huolettomalle pikku tytölle!
Hiiltyköön, mitäpä hän turhia rupeaa lörpöttelemään, vielä nauravat... Ja mitäpä hän joutavia rupeaa suremaan, onhan sitä ajattelemista paljon muutakin, lukemista paljon, joululuvat tulossa iloineen, mitäpä maksaisi pitkiä suruja kantaa, hänhän on vain koulutyttö. Hauskaa perheiltamaa oli juuri vietetty sulhasen kodissa, jossa hänen ja morsiamen lähimmät sukulaiset olivat olleet koolla.
Hanna meni jälleen entiseen paikkaansa, loi ohikäyden silmänsä herrojen huoneesen ja näki pelipöydän olevan esillä. Hän huokasi, sillä nyt hän varmaan tiesi, ettei isä hevillä malttaisi kotiin lähteä. Omiin mietteihinsä hän sai vaipua, siellä missä istui kasvien takana, pieni, hiljainen koulutyttö. Muut hänet pian unohtivat, ei tahallaan, mutta huomaamattomuudesta.
He saattelivat häntä luistinradalle, kilpailivat keskenään pikku palveluksilla ja hankkivat "nekkoja", herkkuja, joille Magna antoi yhtä suuren arvon kuin mikä entis-aikain koulutyttö hyvänsä.