United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta eivät ainoastaan ihmiset, vaan myöskin koko suuri luonto on saapunut Väinämöisen soittoa kuulemaan. Siinä Metsän, siinä Veden, siinä Ilmankin väki. Ylinnä taustassa näkyvät Kuutar ja Päivätär lankojaan kehräten. Esiripun kohotessa kajahtelevat viimeiset kaiut Väinämöisen kanteleesta.
Tuon luokse nyt ma joudan Kuin lennellen, Pian tänne hänet noudan. Karitsoineen; Tääll' yhdess' istuskellen Me suudellaan, Ja kyyhkyt karsastellen Ne katsoo vaan. Hän laulain kaiut nostaa; Ma pillillän', Jon vuolin kaislistosta, Hänt' säestän. Ja aallot niemekkeille Ne uinahtaa, Ja vieraat karjat meille Eksyillen saa. Ken voisi kertoella, Mi viaton Elämä paimenella Laaksossa on!
Sigismund seisoi mietteisin vaipuneena; hänen silmänsä seisoivat niinkun noitavoima olisi ne kiinittänyt Signen huuliin, ja hänen sointuvan äänensä puhtaat kaiut saattivat hänen sydämensä kiivaimpaan liikuntoon; hän seisoi kauan liikkumatta, mutta vihdoin syöksi hän Signen jalkoihin ja lausui innokkaasti: "Tyttö, vaimo, enkeli taivaasta, sinä olet uudesta luonut koko olentoni!
Jääös, hyvä, Hurtan luoksi, Hurtan huolet, riemut kanna!» * Niin sinua katsoin, neiti, kuin lapsi lelua uutta, niin sinua kuulin, neiti, kuin korpi kevätkäkeä, kunnahalta kukkuvata. Kukuit kukkihin poveni, lauloit ilmi mun iloni, helkytit keväiset kaiut, herätit salon sävelet puroina porisemahan, kanteleina kaikumahan, tuulen viedä, toisen tuoda, vaaran vastahan sanoa.
Kaikki tunsivat olevansa ikäänkuin lumottuja ja kuitenkin vapaita, huolettomia ja iloisia. Oliko tämä se hirmuhallitsija, josta luetaan niin monessa puoluekirjoituksessa? Ei, vastaavat ajan kaiut, ei vielä. Hän oli vain kohta siksi tuleva. Tuliko hän siksi? Siihen ei kukaan osannut vastata huhtikuussa 1772. Tervehdys kummallakin puolen tehtiin hovitapain ja tanssikoulun ankarien sääntöjen mukaan.
Tuskin oli viimeinen ääni lakannut kaikumasta, ennenkun "Sennenneh" kuului joka suusta rannalla olijain joukossa, pitkäveteisenä, kaikuvana, siksi kun molempien rantojen kaiut toistivat heidän huutonsa ynnä sen kertomattoman ja hauskan nuotin.
Tiedä, ettei käyttää koita Käypää kaavaa mittanansa Erakko siin' istuissansa, Arvostellen näitä, noita, Hän, mi siellä unhollansa Maksaa runorikostansa, Maksaa unelmistaan, joita Kutoi omaan mailmahansa, Hän, mi, vaikk' on ruhtinaita, Istuu korpilinnassansa, Palvellen, vaikk' ilkkuu kansa, Oman uskon jumaloita! Syvään sielun' sisimpään Syvään sielun' sisimpään Kuin sulo kaiut kilkkuu.
Eikö olisi loistavata omiin verkkoihinsa pyytää nuo kurjat roistot, jotka nyt monta viikkoa ovat silmäilleet meitä varmana saaliinaan, mahdottomana kenenkään riistää heiltä...« Gambusinon vielä puhuessa herätti kauhea laukaus tasangon kaikki kaiut ja melkein yht'aikaa kajahtivat vielä korkeammalle eversti Requenneen kanuunat.
Lähtekööt siis nyt nämät Korven Kaiut vanhoja ystäviänsä tervehtimään ynnä uusia etsimään, ja tulkoot nämät monelle korpimatkailijalle uskolliseksi toveriksi ja olkoot siten heille Jumalan avulla ijankaikkisesti parhaaksi! Korven Kaikujen kokooja. Vaeltakaamme Hengessä! Gal. 5: 16. Tule, Henki taivainen, Taivahasta alas! Sydämeni vaivainen Lämmitä ja valas! Tule, lahjain antaja!
Laulat Lapin yöhön kukat, surun suolle ruusurukat. Kaiut kimmellykset kiteen, harhat haaveen, mielipiteen. Raiut revontulten voitot, rikosten ja riemun soitot. Helkät niinkuin hyyssä heinä: sydän särkyy säveleinä. Siinä Ruijan joutsen jäinen, minä Surma seppelpäinen. Pinnalla aaltojen tuhanten ajo, pohjalla kuolon himmeä kajo. Yksi ja moni on naisen veri, sama on aina kuin valtameri.