United States or Burundi ? Vote for the TOP Country of the Week !


Pari päivää levättyään aikoivat kiertomatkalla olevat nuorukaiset lähteä tiedustelujaan jatkamaan, mutta heitä pyydettiin vielä viipymään jonkin aikaa. Poika, nuori Pietari, aikoi nuoren vaimonsa kanssa lähteä käymään tämän kotitalossa muutaman penikulman päässä kaakossa päin Nain-järven rannalla; kenties he saisivat siellä kuulla jotakin tai löytäisivät etsittävänsä.

Näkyi selvään, ettei Alroy ollut outo tälle pakonsa näkymölle. Hän ei ollut koskaan epäillyt matkansa suuntaa, ja tuokion huipulla levättyään astui hän nyt vasemmalle päin luontaista mutta mutkikasta polkua myöten, kunnes musta onkalo esti häntä edemmäksi pääsemästä.

He olivat herkällä, hilpeällä mielellä syötyään, levättyään ja nyt iltaviileän tultua lämmitellessään jalkapohjiaan takan ääressä. He olivat hekin sen omituisen vaikutuksen alaisina, joka lähti tästä miehestä, ja yhtä ihastuneita kuin minäkin häneen ja hänen omituiseen tapaansa ajaa rauhanaatetta täällä yläpuolella pilvien.

Jääminen paljaan taivaan alle semmoisessa myrskyssä ei ollut juuri muuta kuin vapaatahtoisesti antautua kuoleman omaksi. Siis oli vaan kolmas ehto jälellä kotiin lähtö tuulessa ja lumessa. Levättyään hetkisen jatkoi hän siis matkaansa entiseen suuntaan, tietysti umpimähkään, kun ei tiestä tahi polusta enää ollut jälkeäkään.

Uupumuksesta puoliksi taintuneena oli hän siihen käpertynyt. Kun kaatui kerran pitkälleen, tuntui tuo asema niin hauskalta ja levoittavalta, ettei mistään hinnasta olisi tahtonut siitä luopua. Levättyään siinä puolisen tuntia kohosi hän ylös. Suuri puukko, joka kimalteli punaisesta verestä, oli vielä kädessä.

Oikeastaan hän ei ajatellut niin mitään eikä pitänyt edes mitään väliä Nehljudofin kysymyksestä, hyvin tietäen vastaavansa asetusten hengessä. Hän yksinkertaisesti vaan lepuutti järkeänsä ja oli mitään ajattelematta. Tämä asia, nähkääs, ei riipu minusta, sanoi hän hiukan levättyään. Tapaamisoikeuksista on olemassa keisarillinen asetus, ja mitä siinä sallitaan, se on sallittua.

Paljon muutakin rukoili hän ja puhui elämänsä merkillisistä vaiheista. Hetken äänetönnä levättyään, jatkoi hän taas: "Vielä tahdon teille ilmoittaa salaisuuden, jonka todistajana tässä pian kuoleva Mich. Pehrson on. Luvatkaa kuitenkin, ett'ette ilmaisemani salaisuuden johdosta kuolleen nimeä ja mainetta tahraa, sillä Jumala on hänen tekonsa kostanut."

Hän tuli, kättä paiskas, Ja, eineen saatuaan Ja levättyään hetken, Taas läksi matkaamaan. Kotia häll' ei ollut, Hän muiden armohon Vain turvautui ja kiersi Talosta talohon, Samainen nuttu yllä, Kulunut, ohkoinen, Jos oli kesä, syksy Tai talvipakkanen.

Arvelematta hän sen tähden astui tien varrella olevaan ravintolaan ja pyysi syötävää. Sillä neljäkolmatta tuntia oli siitä kulunut, kuin hän viimeksi oli syönyt, ja luonto vaati nyt kaksin verroin velkaansa takaisin. Levättyään jonkun aikaa ja sammutettuaan nälkänsä läksi hän taas edelleen ja saapui myöhään iltapäivällä erääseen Ohion kylään.

Isä Pekkalaisen ei ole vaikea osata kuninkaisiin. Sinne pääsee seuraamalla koko ajan meren rantaa. Kaikissa lahdissa jää vielä kannattaa, ja tiedän, että etelämpänä on asuttuja seutuja." Levättyään pari päivää ukko jatkoi matkaa, kun oli ensin sovittu siitä, että jos nuoria miehiä jollakin tavoin hätyytetään, heidän on pelastauduttava niin hyvin kuin taitavat, odottamatta Pekkalaisen paluuta.