United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sittenhän saisivat muut olla hämillään ja kynsiään pureskellen katsoa muljostella Gunhildan perään; silloinpa hän onkin rehevää puolestaan eikä hänellä ole enää mitään tekemistä heidän kanssaan. Muuan vanha nainen tuli hänen huoneeseensa tuoden illallis-aterian ja kynttilän. "Missä hra Jörgen on?" kysäsi Gunhilda katsoen häneen.
"Mutta Jörgen... Missä on Jörgen?" Hän tuli huudon kuultuansa kalpeana ja kylmä hiki otsalla alas, vaikka varsin reippaasti, konttorirakennuksesta, missä oli istunut polttamassa salaa tupakkaa voudin konttoristin kanssa. Kortinpeliä jatkettiin illallisen jälkeen monenlaisilla kirouksilla ja vaihtelevalla onnella, kapteenin, voudin ja prokuraatorin kesken.
"Kauppiaan aisakello se on, luulen minä, se kuuluu niin komealta", virkkoi Jörgen jälleen. "Jos vielä kerran minua häiritset, niin saat kuulla kulkusten helisevän ympäri korviasi!"
»Kiitos tai neljä, tahdot kai sanoa; mutta se ei ole laina, se sellainen.» Hän otti esiin lompakkonsa ja ojensi maksuosoituksen Berveniä kohti... »niin, kiitos vaan, Jörgen, tässä saat sen takaisin!» »Ei, ei, kyllä minä totta tarkoitan» hän tarjosi sitä Bervenille »se on kuitenkin kerran maksettava ... en tahdo, että sekin vielä on minua painamassa.»
»Sinä olet nyt aina luullut olevasi neropatti» pisti Jakob väliin »Mutta pitäisipä sinun ymmärtää, että minä olen utelias tietämään, millä asioilla oikeastaan liikut, Jörgen.» »Niin, katsopa, aion käydä metsäkauppoihin aloittaa tietenkin hiljaa ja varovasti tiedäthän, että isäni konttorissa kotona oli kylliksi sitä lajia, ja aina sitä jonkin verran vihiä jää.
Ja sitten hän keskeytti Jörgenin, kun tämä yritti taas puhua liikeasioista. »Niistä myöhemmin», hän sanoi, »ymmärräthän, ettei Alette tahdo istua tässä sellaista kuuntelemassa. Konttorissa, ennenkuin lähdet.» Ja sitten he keskustelivat pääkaupungin naisista ja tapahtumista, ja teatterista ja kaikesta sellaisesta, mistä Jörgen ei välittänyt hituistakaan eikä Jakobkaan sen hän huomasi.
»Hyvää iltaa, rouva, tulenko häi-häiritsemään Teitä?»... Jörgen Berven änkytti hieman, kun hänen mielensä oli liikutettu. »Sähkötinkö liian kursailemattomasti? Tunnustakaa vain; tulin perästä päin sitä ajatelleeksi ... ajattelen näet aina perästä päin.» »Jakob ei ole puhunut muusta kuin Teistä koko päivän, ja tietysti minä olen ollut kovin utelias.»
Alette huomasi, että hän saattoi vähimmästäkin joutua pois tasapainostaan; tuskin mitään tarvitsi kotona tapahtua, ennenkuin myrsky jo nousi, ja siksi Alette olikin viime aikoina oppinut hyvin varovaiseksi. »Jörgen Berven tulee metsistään meille tänään, Alette!» sanoi Jakob eräänä aamuna tullessaan kirje kädessä makuukamarin kynnykselle. »Hän viipyy pari päivää.
Saadessaan sittemmin päivällä nähdä Gunhildan, joutui herra Jörgen aivan kummastuksiinsa ja kysyi miten nyt mahtaa asiat olla! Hän melkein lempi tyttöä ja sitä paitsi kun tyttö on ainakin hänen henttunsa, kuten hän itse arveli, niin olihan hänellä kyllä oikein jotakin kysyäkin. Silloin sanoi Gunhilda hänelle kaikki suoraan.
Tyttö vapisi istuessaan siellä: tuhannet epäselvät ajatukset seuloivat hänen päässään; tuo nuori hempukka tunsi itsensä sekä masennetuksi että koroitetuksi, sekä nöyryytetyksi että julkeaksi siitä, että hän tiesi olevansa äiti. Mutta silloin juohtui hänen mieleensä isänsä ja herra Jörgen. Mietteensä kääntyivät toiselle suunnalle.