United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samassa hetkessä nähtiinki että Jörgen oli todellinen marttiira, sillä tohtorin lyhyt, neliskulmainen olento ilmestyi oveen. Turkit olivat napista auki ja hänen pitkä vyönsä laahasi maata. Hän piti kelloa kädessään: "Paljoko kello on?" "Sinä, sen kadotukseen tuomittu helvetin sikiö, sinähän siinä tuletkin, Rist!"... "Paljoko kello on, kysyn minä, katso!"...
Jörgen on hyvin voipa, rikas tehtaan johtaja Savannah'issa. Hän on kirjoittanut kaksi kirjettä, joissa pyytää vanhinta sisartaan sinne; mutta Inger-Johannahan ei enää onneansa hae", vastasi Thinka jonkinlaisella äänenpainolla. Tuli hetkeksi hiljaisuutta... Grip asetti voileipälautasen, jonka palvelia oli tuonut, vapisevalla kädellä neulomapöydälle. Vieressä olevan ryypyn hän tyhjensi.
Jörgen ja Thea, jotka koko päivän olivat pysyneet ujoina ja äänettöminä, vaan tehneet sitä enemmän havaintoja, olivat nyt oikein mielissään, Thea etenkin ylpeili siitä, että hän oli ainoa, jonka oli onnistunut päästä voudin suutelemisista.
Kuka oli syypää tähän kaikkeen? Herra Jörgen! Aatelismies! Tuo kelvoton, jonka nenä ulottui pitemmälle kuin järki ja jolla enemmän oli partaa kuin mieltä, tuo raukka, joka ei edes itse osannut kosia ja joka tuskin saattoi puhua... Hän puri hammasta. Kaunis aatelismies!
»Jörgen ja Jörgen mitä minä tuollaisesta huonosti kasvatetusta miehestä välitän... Mutta sinä et voi tarkoittaa, ettet ymmärrä olleesi sydämetön, Jakob!» hän nousi ja katsoi häntä silmiin liikutuksesta ihan kalpeana. »Minäkö sydämetön ... sinua ... sinua kohtaan?» »Oh!» Hän kääntyi pois kohauttaen olkapäitään ikäänkuin tahtoen päästä hänestä vapaaksi ja vaipui taas istumaan.
Saattoiko se olla niin suuri synti, että tuo vanha, ilkeä ukko siellä kotona sentähden voi häntä ajaa pois mieron tielle? Kunpa vaan olisi ollut herra Jörgen, ei ukko olisi sanaakaan sanonut ... mutta Bård oli yhtä hyvä kuin herra Jörgen. Ei, yhtä hyvä hän ei ollut. Vouti oli oikeassa, talonpoika oli talonpoika, oli hän sitten muutoin minkälainen tahansa.
»Vai niin no niin sitten et sinä minua enää tarvitse, Jakob», hän puhui hitaasti, »mikäli ym-ymmärrän ... ja siinä tapauksessa pyydän saada hevoseni valjastetuksi; tahdon mielelläni päästä tuonne metsään vielä tänä iltana.» »Tietysti niinkuin itse tahdot, Jörgen! Minusta tosiaan on ikävää, että olen sinua näin kauan pidättänyt.
Mummu siunaili; sillä hänen mielestään oli ikäänkuin hän olisi katsellut itse rouva Margareetaa, niin vaalean ja omituisen näköinen oli Gunhilda. Tyttö kiivastui yhä enemmän; hän tepisteli lattialla niin, että mummu oikein vapisi: "Missä herra Jörgen on?" "Lähtenyt, mennyt hyvä neiti", änkytti mummu ja hiipihe samalla ovea kohti.
Herra Jörgen vaaleni ja pyyteli pyytämistään, mutta Gunhilda oli häntä voimallisempi niin, että miehen täytyi kuin täytyikin luopua hänestä. Silloinpa oli Gunhilda mielestään voittanut ja oli siis nyt entistään iloisempi.
Saas nähdä, voitko kohota niin korkealle kuin nimesi!" "En, mutta niin korkealle kuin minun haluni," vastasi Jörgen; hän astui muutaman askeleen lattialla ja teki sukkelan pyöräyksen. "Reipas miehen alku, tuo Jörgen!" ja siten oli Jörgen esitellyt itsensä, hän astui syrjään, pois huomattavista. Vaan herrojen sekoitellessa aarakkipunssiansa pöydän ympärillä, tarkasteli Jörgen koko ajan luutnanttia.