United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hulluutta se on. Jaa, jaa... Niin, rahan tähden he vihasivat minua, jatkaa Sakris. Siksi ei pidä heille sanoa. Ei sanota! lupaa Mikko. Taas hiljainen hetki. Sakris katselee ympärilleen ... ja alkaa sitten puhua: Katsos päälle vain tuossa tuota ovea! Se ei mene oikein kiinni ... en ole huomannut sitä ennen. Minun täytyy remonteerata se. Minä teen ovet lomatöinä.
"Sepä juuri", sanoi hän. "Mutta eikö juuri tätä sielun irroitusta ja erkanemista ruumiista sanota kuolemaksi?" "Sanotaan." "Mutta sen irroittamista haluavat, kuten sanomme, parhaasta päästä aina ja ainoastaan ne, jotka viisautta oikein harjoittavat, ja tämäpä se juuri onkin filosofien harrastus, tämä sielun irtaantuminen ja erkaneminen ruumiista. Eikö niin?" "Siltä näyttää."
Niin, mutta meidän tilassamme ei sanota kaikkea mitä tiedetään, herra, semminkin kun meille on ilmoitettu, että korvamme saavat vastata kielestämme. No niin! mutta saanko tavata herra Porthosta? Tietysti. Nouskaa portaita ensimäiseen kerrokseen ja kolkuttakaa numero yhdelle. Mutta ilmoittakaa ensin ken olette. Kuinka, ilmoittaakko ken olen? Niin, sillä muutoin teille voisi käydä pahoin.
Aamulla leivotaan peparkakut, niin ovat tuoreita ja hyviä heidän tulemaansa. ELISABETH. Pane nyt pois tuo pallo, se minua ihan kiusaa. MAIJU. Panenhan minä. ELISABETH. Suuri tyttö ja viitsii leikkiä vielä aivan kuin pieni lapsi. ELISABETH. Muistan, tietysti. MAIJU. Ettei enää sanota, kun huvituksiin pyrin: »Mitä? Lapsihan sinä vielä olet!» ELISABETH. Niin, mutta sehän on vallan toinen asia.
Täällä Savitaipaleessa sekä sitte koko ei-Hämeisessä Wiipurin Läänissä ja Inkerin maallakin sanotaan: tulloot, pyrkiit. Mutta missä ja kuinka laajalta sanotaan: tulevat, pyrkivät? sitä olisi minulla nyt tarpeen tietää'. Sanottaneeko missään, yhtä vähän kuin ei missään sanota' tulevi, sanovi ehkä Lönnrot kyllä niin kirjoittaa.
Raamattu sanoo: "Tyhmät sanovat sydämessänsä, ei Jumalata olekaan"; mutta siinä ei sanota, että tyhmät niin ajattelevat sydämessänsä, niin että sellaiset ihmiset näin puhuvat oikeastaan ulkopuolelta sydäntään eivätkä niin, että he sitä itsekään uskoisivat tai olisivat siitä täysin vakuutetut. Kukaan näet ei kiellä Jumalaa, paitsi ne, joille siitä on etua.
Cosmuksella, Firenzen ruhtinaalla, oli tapana sanoa petollisista ja välinpitämättömistä ystävistä, ikäänkuin jos siltä taholta tuleva paha olisi anteeksiantamatonta: "Meille sanotaan sanassa, että meidän on annettava anteeksi vihollisillemme, mutta siellä ei missään sanota, että meidän tulee antaa anteeksi ystävillemme."
Mutta täällä on nyt toinen, ja hänelle minä kerron, millainen te olette. Ei kaiketi syyttä sanota teidän oleskelevan noitien emän seurassa.» Iikka kavahti ylös ja tiuskasi: »Sen vielä maksaa saatte!» ja hän näytti niin uhkaavalta, että Vappu rupesi välittämään ja sanoi sovittaen: »No, älkää nyt noin riidelkö. Kertokaapas minulle, mitä suruja ja huolia teillä on.»
"Siinä ei sanota mitään hänen toimistaan jossakin urheiluseurassa, Watson", sanoi Holmes kurillisella hymyllä, "mutta niinkuin aivan oikein huomautit, toimii hän lääkärinä maalla. Ellen erehdy, sanoin, että hän oli luonteeltaan ystävällinen, ilman kunnianhimoa ja hajamielinen.
Ei täällä meidän puolessa niin rumia sanoja sanota", sanoi emäntä ja näytti kärsimättömältä. "No p le kaikkiaan!... Kieltikö niitä Tapani lähtemästä?" lisäsi Dampbell. "Kielti monastikin, vaan minkäs se yksi monelle tekee", sanoi emäntä mennessään ulos. Samassa tuli Dampbellkin pirttiin ja kuivasti kysyi Tapanilta: "No kotiinsako miehet ovat menneet?" "Niin", murahti Tapani.