United States or Réunion ? Vote for the TOP Country of the Week !
No niin, *kunnianhimoa* se on lopetin ajatukseni jaloa ja oikeutettua kunnianhimoa ja halua näyttää urhoollisuuttansa ja täyttää velvollisuutensa isänmaata kohtaan. Se oli hänelle kunniaksi, että hän voi olla iloinen, koska hänen nyt kerran täytyi lähteä sotaan, mutta vielä ei ollutkaan mitään varmasti päätetty.
Mutta hän tunsi valehtelevansa ja valehtelevansa tahallaan, itsetietoisesti. Ja mitä varten näin? Mitä varten ottaa syy päälleen, kun ei asia ollut sen läheisempi? Oikeuden ja totuudenko puolesta valhetta ja vääryyttä vastaan? Kun ei se sittenkin olisi ollut kunnianhimoa, huomionherättämisen halua? Koko tuo vasta kulunut aika oli kuin jotain pinnistettyä, tehtyä.
Hänen hartain toivonsa oli, Mrs Campionin kertomuksen mukaan, saada vanha paroni-arvo takaisin, mutta ei ennen kuin hän sen kanssa voi yhdistää omaisuuden, joka vastasi niin vanhan arvonimen loistoa ja korvasi uudempain peerein rikkautta nimen korkeammalla arvolla." "Kurja kunnianhimo tosiaan; minä katsoisin vinttikammarissa asuvan runoilijan kunnianhimoa paremmaksi.
Sen huippuista kattoa kannattamassa oli niiden laivain mastoja, jotka oli sodissa valloitettu persialaisilta. Nämä rakennukset, joilla Perikles tahtoi maanmiehissänsä herättää ylevyyttä ja jaloa kunnianhimoa olivat kuolemattomia taideteoksia; ne täyttivät katselijan sielun puhtaalla selvyyden ja sopusuhtaisuuden tunteella.
"Kuinka", huudahti Vitiges melkein suutuksissaan, "täytyykö minun olla oma lipunkantajani, eikö kukaan ystävistäni kunnioita luottamustani?" "Anna minulle. Teoderikin lippu", sanoi Hildebrand-vanhus tarttuen siihen. "En enää välitä niin suuresti taistelusta. "Mutta olen iloinen nähdessäni nuorten kunnianhimoa. "Anna minulle lippu. Suojelen sitä samoin kuin neljäkymmentä vuotta sitten."
"Eikö George Belvoir teistä ole hyvin kelpo mies?" "Kyllä." "Minusta hän on kaunis; hän on sitä paitsi vakavampi kuin enimmät hänen ikäisensä ja hänen varoissansa olevat miehet, ja kuitenkaan hän ei ole elämän tuntemista vailla. Kaikkiin niihin etuihin, jotka arvo ja varallisuus antavat, hän lisää sitä ahkeruutta ja kunnianhimoa, joka tuottaa etevän aseman yleisessä elämässä." "Aivan oikein.
Vaikka hän oli kunnianhimoa vailla, niin hän tavallansa rakasti valtaa hän tahtoi hallita niitä ihmisiä, joilla oli valta; ja valtiollisesta juonesta hänen kavala ja toimelias järkensä oli huvitettu. Tällä hetkellä hän tarkasteli saman puolueen eri osastojen johtajain tekemää uutta ehdoitusta, jonka mukaan muutamat vanhat miehet eroaisivat ja muutamat nuoremmat miehet otettaisiin virkakuntaan.
Olihan se anteeksiannettavaa kunnianhimoa, ettei hän toki tahtonut tyhjin käsin tulla kreivilliseen taloon, ja kun hänellä oli ollut hyvää aikaa sitä ajatella, niin olikin kaikki, mitä näihin myötäjäisiin kuului, runsaampaa ja täydellisempää kuin useimmissa paljon ylhäisemmissäkään perheissä.
Tuo on hävytöntä ja osottaa aivan surkuteltavaa kunnianhimoa siinä narrissa, joka niin tekee. Menkää, laittakaa itsenne valmiiksi. No, herraseni, tahtooko kuningas kuulla tätä kyhäystä. POLONIUS. Tahtoo, ja kuningatar myös, ja heti nyt. HAMLET. Käskekää näyttelijöitä joutumaan. ROSENCRANZ ja GYLDENSTERN. Kyllä, herra prinssi. HAMLET. Horatio! Hoi! HORATIO. Täss' olen, altis palvelukseenne.
Hänessä oli tuskansekainen, yliluonnollinen voipumuksen tunto, kun ei kestänyt elämän vaatimuksia, sen kamppailuja, sen kunnianhimoa, sen velvollisuuksia ja sen ehdollisuutta sensuuntainen ajatus, mikä oli hänet vallannut silloin yöllä: Jos on olemassa Jumala, joka laupeudessaan valitsee miljoonien joukosta muutamia niin hän antaa meidän kuolla yhdessä tällaisena yönä!