United States or Colombia ? Vote for the TOP Country of the Week !
HAMLET. Suurempaa älyä osottaisitte, jos veisitte lääkärille sen sanoman; sillä jos minä hänelle huolluketta määräisin, niin rupeisi ehkä hänen sappensa vaan enemmän kuohumaan. GYLDENSTERN. Hyvä prinssi, saattakaa puheenne hiukan järjestykseen ja älkää noin hurjasti karatko pois asiastani. HAMLET. Olen masea, herraseni; puhukaa.
GYLDENSTERN. Minkä suhteen, prinssi hyvä? HAMLET. Minä olen hullu vaan luodepohjan aikana; kun tuuli on etelässä, voin erottaa haukan haikarasta. POLONIUS. Oloista onnea, hyvät herrat! HAMLET. Kuulkaa, Gyldenstern; ja te myös; kummallekin korvalle kuulija: tuo suuri imulapsi, jonka tuossa näette, ei ole vielä päässyt kapalostaan.
ROSENCRANZ. Teill', armolliset majesteetit, on Rajaton valta suurta tahtoanne Enemmän käskyn muodoss' ilmoittaa Kuin pyynnön. GYLDENSTERN. Kumpaistakin tottelemme, Ja, kaikin voimin alttihina teille, Me tarjoamme nöyräst' apuamme Ja käskyä vaan odotamme. KUNINGAS. Kiitos, Ylevä Gyldenstern ja Rosencrantz! KUNINGATAR. Kiitos, Ylevä Rosencrantz ja Gyldenstern!
Mutta suokaa minun rukoilla teitä kumppanuutemme oikeuksien, nuoruutemme yksimielisyyden, uskollisen ystävyydenliiton ja kaiken vieläkin kallihimman nimessä, jolla parempi puhuja voisi teitä kehoittaa; sanokaa suoraan ja vilpittömästi: onko teitä tänne käsketty vai eikö? ROSENCRANZ. Gyldenstern. Mitä sanotte? HAMLET. Kas niin, nyt olen jäljillä. Jos mua rakastatte, älkää mitään peittäkö.
KUNINGAS. Ja ettekö te minkään juonen kautta Syyt' urkkia voi tuohon sekasortoon, Mi hurjaks, vaaralliseks raivoks yltyin Elämän rauhan hältä raatelee? ROSENCRANZ. Hän myöntää hämmennystä tuntevansa, Mut syyt' ei lainkaan tahdo sanoa. GYLDENSTERN. Eik' ollut helppo häntä tutkistella; Hän tekohullun viekkaudella pakoon Vaan luiskahti, kun taudin tosikantaa Me tiedustimme.
Joku aika takaperin ei maksettu näytelmästä penniäkään, jos ei runoilija ja näyttelijä siinä toista puoluetta kolhaissut. HAMLET. Onko se mahdollista? GYLDENSTERN. Oi, siinä on paljon aivoja haaskattu. HAMLET. Vievätkö pojat voiton? ROSENCRANZ. Vievät niinkin, prinssi hyvä; Herkuleen taakkoineen lisäksi.
HAMLET. Niin, sekin oli Luojan sallimaa: Isäni sinetti mull' oli myötä, Joss' ompi Tanskan vaakuna. Nyt kirjeen Tuon toisen muotoon taitoin, varustin sen Nimellä, lukitsin ja paikoillensa Taas vein sen. Vaihdokast' ei tunnettu. Niin huomis-aamuna ol' ottelumme, Ja mitä sitten seurasi, sen tiedät. HORATIO. Näin Rosencrantz ja Gyldenstern saa surman. HAMLET. Niin, miksi pyrkivät he tähän toimeen?
GYLDENSTERN. Jotka unet, toden totta, ovat kunnianhimoa; sillä kunnianhimon tosi olemus on pelkkää unen varjoa. HAMLET. Unethan itse ovat pelkkää varjoa. ROSENCRANZ. Epäilemättä, ja kunnianhimo on minusta niin leijuvaa ja löyhää laatua, että se vaan on varjon varjoa. HAMLET. Siis ovat kerjäläisemme tosi-olentoja ja hallitsijamme ja pöyhistelevät sankarimme kerjäläisten varjoja.
HAMLET. Hyvä; seuratkaa tuota herraa ja varokaa, ett'ette pilkkaa häntä. ROSENCRANZ ja GYLDENSTERN. Armollinen prinssi! HAMLET. Jumalan haltuun! Nyt ma olen yksin. Oi, konnaa minua ja halpaa orjaa!
GYLDENSTERN. Kuningatar, äitinne, on suurimmassa sieluntuskassa ja lähetti minut luoksenne. HAMLET. Terve tultuanne! GYLDENSTERN. Ei, prinssi hyvä, tuo kohteliaisuus ei ole oikeata lajia. Jos suvaitsette antaa minulle järkevän vastauksen, niin tahdon toimittaa äitinne käskyn; jos ette, niin suokaa anteeksi, että lähden ja katson toimeni päättyneeksi. HAMLET. Hyvä herra, minä en voi.