United States or South Korea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Cosmuksella, Firenzen ruhtinaalla, oli tapana sanoa petollisista ja välinpitämättömistä ystävistä, ikäänkuin jos siltä taholta tuleva paha olisi anteeksiantamatonta: "Meille sanotaan sanassa, että meidän on annettava anteeksi vihollisillemme, mutta siellä ei missään sanota, että meidän tulee antaa anteeksi ystävillemme."
Hänen sydämensä riemuitsi Cetheguksen sanoista. "Kostoa? Kuka kostaisi minun puolestani? Sinäkö?" "Sinä itse! Se on suloisempaa." Hänen silmänsä salamoivat. "Kenelle?" "Hänelle. Hänen perheelleen. Kaikille meidän vihollisillemme." "Kuinka minä, heikko tyttö, voin sen tehdä?" "Kuule minua, Camilla.
"Mutta eivätkö nämät sodat koskaan sammu?" minä kysyin. "Kyllä", hän vastasi tylysti, taluttaen minua akkunan luo, josta näimme hävinneen linnan etäällä. Se sota on sammunut. He kuolivat kaikki sukupuuttoon!" "Herramme Kristus käskee meidän antaa vihollisillemme anteeksi", sanoin minä tyvenesti. "Tietysti", hän vastasi; "mutta von Bernsteinit olivat oikeuttemme anastajia, rosvoja ja murhaajia.
Siteet, jotka häntä kahlehtivat, katkaistiin Sambon käskystä. Martin Paz nousi seisaalle. "Poikani", sanoi hänelle vanha indiani, joka silmäili häntä tarkalleen, "huomenna ennen Amancaien juhlaa tulevat veljemme rynnistämään lumi-vyöryn tavoin Liman aseettomien asukasten kimppuun. Sinä olet vapaa". "Vuorille", huudahti Martin Paz. "Vuorille! Ja kuolema vihollisillemme!"