United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja tuomen lehväsiä kansa leikkaa ja pistää tietä pitkin tuoksumaan ja portin laitannassa poiat veikkaa ja neiet nuoret kylvää kukkiaan. Mut metsän rantaan pälyy joka pää ja kaikki vuottavat he ruhtinastaan. Jo kumu kuuluu, tomu pöllyää ja tieltä kuultaa kullan välke vastaan... ja polvet neitojen jo nyykähtää ja vaari kohottaa jo lapsenlastaan.
Tuolle silmien hehkulle oli jotakin sukua se värien välke, joka ilmaisi tuota erikois-luonnoneloa siinä pienoismaailmassa, jonka toisillensa läheiset tahi vastaiset elementit ihmiskäsi oli tänne eri haaroilta yhteen saattanut. Kuinka kauan viipyy ennenkun saamme nähdä tuloksen? kysyi hän verkalleen. Neljännestunnin. Siihen asti vaaditaan teiltä kärsivällisyyttä.
Sen tulien välke himmentyi, ja jo luultiin olevansa kaukana kaikesta vaarasta, kun pommi, viskattu eräästä aukealla merellä risteilevästä kanuunaveneestä, viuhahti pimeässä ilmassa. Helppo oli noudattaa sen rataa, sen tuiipyrstön johdolla, jotka se jätti jälkeensä. Tällä sllmänräpäyksellä nousi levottomuus, jota on mahdoton selittää.
Ja ruutujen takana talvinen maa niin vienosti hämärtäypi.... Lumikukkaset kasvavat akkunaan, tarun haltia tanhuita käypi.... Sano, mummo, miks silmäsi välke on lauha kuin lapsosen? Usein laskevan päivän rusko on nousevan kaltainen. Sano, mummo, miks äänesi helke niin lämpöisen läheltä soi? Usein muiston ja toivon virsi yht' armaasti soida voi.
Vieläkö valohon luotat? Jo pimeni silkkisielu, sameni sametin välke, kylän ämmien käsissä, naisten kahvinauruloissa. Ei ole valoa enää koko maassa, maailmassa.»
Ei lampea välkkynyt rauhaisaa Mun kotini ikkunan alla, Vaan koskipa vaahtosi vallaton, Siit' aina on mieleni rauhaton, Kuin aallolla taistelevalla. Ei vakainen huounta hongikon, Vaan lietopa lehtojen helke Mun heijaili lapsuen kehtohon Siit' aina mun mieleni lieto on Kuin tuulessa lehtien välke.
Mutta välähtihän sieltä hehkuva kipinä hänen silmistään, kun hän kadunkolkasta loi katseensa oikealle. Tuli singahti siitä katseesta, syvän, hillitsemättömän, tyydyttämättömän intohimon vaarallinen välke. Erehdyskö? Ei.
»Jaa mitäkö kuuluu?» sanoi lammaspoika ilostuneena niin suuresta luottamuksesta, ja laskeutui aidalta alas. »Jokos olette kuullut että Mattilan 'Tyttö' sai varsanäyttelyssä ensimäisen palkinnon?» »En veikkonen!» vastasi vieras hymyillen. »Vai ihan ensimäisen? Entäs muuta?» »Niin, mitäs sitä taas onkaan?» Pienissä viisaissa silmissä näkyi pirteä välke. »Niin! Tiensuun Maija on nyt mennyt naimisiin.
Mutta sitten oli hänestä kuin olisi joku outo valkea tuolla kaukana kylän rajassa leimahtanut. Hän jännitti näköhermonsa äärimmilleen. Tuokion perästä näyttäytyi jälleen sama välke, mutta nyt ei se hävinnyt enää, vaan kiiti eteenpäin hurjalla nopeudella, valkaisten silmänräpäykseksi eteensattuvat taloryhmät ja kappaleen pellonpiennarta tien kahdenpuolen.
Jos se olit Sinä, Kaikkivaltainen, miksi ei tuo huuto jatkunut? Jos se olit Sinä, Kaikkitietoinen, miksi ei tuo pyhä välke jäänyt ainaiseksi eloni tietä valaisemaan? Tähdet korkeat! Eikö Hän voi tai eikö Hän tahdo tehdä itseään meille täysin tiettäväksi? Huomasin heti noin puhuttuani pilkanneeni Jumalaa, herjanneeni Häntä, joka ei salli itseään herjattavan.