United States or Antigua and Barbuda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sen luo ma usein kävin terveisille, Näet olen vähän sukua ma sille: Minäkin taivaast' olen alkuani, Vaikk' olen vieraantunut kodistani. Sydänkin mulla kuvasteli taivaan, Vaan sitten samertui sen kalvo aivan; Ma lähteen luona istuin, päivät elin Ja lohdun puutteess' itse lohduttelin.
Hän, tuo Kypron aamutähti, Kärsi pilkkaa, hätää, tuskaa, Vankeutta, vihan puskaa, Kunnes taivaast' apu lähti Viatonta suojaamahan, Rankaisemaan kaiken pahan. *Kuningas*. Torniin sinut pannaan kiin', Amundus ja Florinna Tänään saavat toisensa, Tahtoni on juuri niin: *Kuningatar*. Min' en tahdo torniin tulla! Sit' ei salli kuningas. *Kuningas*. Toinen on nyt mieli mulla, Min' en kysy tahtoas.
Nyt tiedättenkö mitä lausuitten, Mit' uhka moinen tuottaa, tiedättenkö? Kuin teitä ennen Fleming, halveksitte Te kansan valtaa, tahtoa, jonk' yli Kuninkaan itsekkäisen asetatte. Mit' ompi mielestänne kruunu siis? Vaan laina taivaast' on se, jonka takeen' On kansan rakkaus; tää kun loukataan, Kadonneen vallan varjo vaan on kruunu, Vaan tyhjää kangastusta, jolla pohjaa Ei maass', ei taivaass' ole.
Viel' urokuuluss' en sua kamppailuss' ole nähnyt, vaan nyt kaikkia muit' olet uskaliaamp' ylen paljon, kun sua peitseni peljätä ei, valahuttaja varjon. Ei pojat onnellisten käy mun kättäni vastaan. Vaan joku kuoloton jos alas taivaast' astunut lienet, en toki taivaisten jumalain kera käy minä taistoon.
Tuost' ilmasta, jot' avopäin hän kesti Ja hornan-mustass' yössä, pystyyn noussut Merikin ois ja sammuttanut tähdet. Mut vanhus-raukka taivaast' auttoi satamaan. Tuoss' yössä portillas jos susi ulvois, Sanoisit varmaan: "avaa, portin vahti!" Julminkin silloin suopuis. Mut näen vielä, Kuin kosto lennoss' iskee moisiin lapsiin! CORNWALLIN HERTTUA. Sit' et näe koskaan. Kiinni tuoliin, miehet!
Syys=illan helmass' istuskellen poika pienoinen Puun kellastuneen alla leikitseepi, Ja kuunteleepi kahinata kuivain lehtien, Ja taivaan kynttilöitä katseleepi. Mut kun hän siinä istui ja taivaast' uneksui, Niin syksy=yössä lehto se yhä tummentui, Mut metsä se niin raskahasti huokaa. Ja pieni poika kuunteli ja mieli synkistyi, Ja juoksemaan hän rupes tanhualla.
Siis mene, armaan ambrosian sekä nektarin voimaa vuodata sankarin rintaan, ett' ei näännytä nälkä." Innokas ilmankin, sanast' yltyi tuosta Athene; niinkuin kiljuva kotka hän sinkosi, valtavasiipi, taivaast' ilmojen kautt' ylähäisten. Vaan jo akhaijit taistoon vyöttihe leirissään; ja Akhilleun rintaan nektarin, armaan ambrosian hän tiukkua antoi, jott' ei uuvuttais uron polvia kalvava nälkä.
Kolonnat olivat järjestetyt yhteistä rukousta pitämään. Soittokunta soitti tuon juhlallisen virren "Meidän linnam' on Jumal taivaast", ja kun rummut jokaisen värsyn perästä päristivät säestyksen, koski jokaiseen tämän pyhän toimituksen juhlallisuus. Varsinkin oli Kyösti, joka ei milloinkaan ennen ollut nähnyt eikä kuullut semmoista, syvästi liikutettu.
He ottivat sauvat kätehensä ja luistivat tiehensä. Oi runoilija, runoilija, mit' olet tehnyt sä? Porokylästä porokylään vyöryi joukkio. Yön pimeydessä kolkuttivat he oville, huusivat asukkaita ulos Pyhän, Jehovan nimessä, Jumalan rangaistuksella perkeleen lapsia rangaistaviksi. Kutsumus oli tullut cherubilta, sanansaattajalta, joka juuri samana yönä oli taivaast' astunut tunturille.
Se loisteli taivaast' alas maahan ja maast' ylös taivaasen ja tässä sädekiillossa nyökäytteli enkelinpää alas hänelle. He lepäsivät kaikki. "Kiitos, Herra Jesus, kiitos!" huo'ahteli Aiken. Silloin heleä veisu kajahti kirkossa.