United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Niin, Huroni, teidän katsantotapanne mukaan on tämä pian päätetty, mutta sotii kovasti valkean miehen tunteita vastaan. Olen kuullut että moni tällä tavoin on pelastanut henkensä, vaan olen tullut tuntemaan toisia, jotka olisivat pitäneet kuoleman tällaista vankeutta parempana. Minä puolestani en etsi kuolemata, vaan en myöskään etsi avioliittoa."
»Kunniallista vankeutta, herra Duncan», huusi majuri Dalgetty, kun hän näki tämän herran, jonka vieraana hän oli äsken ollut, pitävän puoliansa useampia vuorelaisia vastaan. Ja vahvistaaksensa tarjoustaan hän ratsasti likemmäksi, miekka kohotettuna. Mutta herra Duncan vastasi vain sillä, että laukaisi pistoolin, joka hänellä vielä oli varalla.
Ja jos hän kuitenkin voisi? niin olisin minä nyt riistänyt häneltä mahdollisuuden, ehkäpä ainoan mahdollisen keinon välttää vankeutta, joka olisi hänen kuolemansa! Jumalani, mitä olenkaan nyt tehnyt? Minä olen sysännyt pois käden, joka voisi pelastaa isän, ja pitääkö minun nyt nähdä isäni sortuvan silmieni eteen? Mutta sama käsi olisi minun ei, ei, ei! sitä ei isä voi tahtoa!
Silman'illa oli ollut tilaisuus oppia tuntemaan kylän ympärillä olevaa seutua, ja se suunta, jossa englantilaiset uutis-asunnot olivat, oli myöskin tuttu hänelle. Jos siis onnistuisi hänelle huomaamatta tulla kylästä ulos Helenan kanssa ja saada muutamia peninkulmia juosta, niin olisi pelastus mahdollinen; mutta jos eivät onnistuisikaan, oli hän päättänyt ennen uutta vankeutta kärsiä kuoleman.
Hukka hollantilaiselle! huusivat toiset, ja miehistö kerääntyi kapteenin ympärille valittamaan sitä vankeutta, jota heidän oli täytynyt kärsiä. Onko se teidän oma käskynne, kapteeni, vai onko se hollantilaisen vehkeitä, ettemme saa mennä maihin? kysyi muudan heistä toisten puolesta. Uskokaa nyt!
»Niin, ystäväni, vankeutta; mutta aionpa pitää huolta siitä, ettei ainakaan sama kohtalo teitäkin kohtaa.» »
Jos asia todellakin on, kuten olette sanonut, niin elämä teille tässä maassa on pelkkää vankeutta ja hulluutta, eikä siitä voi koitua mitään hyvää ei itsellenne eikä sisarelleni Isolde Valkokädelle. Siispä kuulkaa minun ehdotustani: Me purjehdimme yhdessä Tintageliin; te saatte nähdä kuningattaren ja silloin myös saatte nähdä, kaipaako hän teitä vieläkin ja onko hän teille uskollinen.
Mut usein kuihtuvi kukkasista Kauneimmin kasvava, lupaavin. Mies vieras Ohmoon sai kiertäväinen, Käy metsäss' seurana paimenen. Mut juorut ilkeät kylää kulki, Tul' Elli raukasta hourupäinen. Keväällä tappoi hän lapsosen. Mä muistan, kuinka hän vangittihin, Ei itkenynnä, vaan valkeni. Hän neljä vuotta sai vankeutta Niin Ohmo murheella mustattihin. Ken sinne mennä nyt hennoisi!
Silloin meillä oli riittävästi suojaa, polttopuita ja ruokaa, mutta tällä autiolla karilla ei näkynyt missään päin puuta eikä pensasta, jotapaitsi eväistämme riittäisi enää tuskin kahdesti syödä. Jos siis tätä vankeutta kestäisi muutamiakaan päiviä, olisi meillä edessämme mitä surkein kuolema. Palasin toverini luo ja kerroin hänelle havaintoni.
Usein saa tuntea henkistä nälkää, sielu kaipaa jotain hengen ravintoa, se ikävöi ja kaihoaa, ja, saamatta tyydytystä, turtuu, silloin tuntee vaistomaista pelkoa, kuolettava yksinäisyys ahdistaa rintaa ja ellei noita tunteita tavalla tai toisella saa karkoitetuksi, seuraa hengen tylsyminen ja mielipuolisuus. Kukin pitkällistä yksinäistä vankeutta kokenut varmaankin on tällaista saanut kokea.