United States or Republic of the Congo ? Vote for the TOP Country of the Week !
He nyppii hänen turkkiaan, Hän silloin kättä nuolee vaan; Sit' armahda, ken ilkeissään Käy mökkiin pyrkimään. Ja jos ties Musti, että ken On ollut paha lapsillen, Hän kursaamatta niskahan Käy häijyn veitikan. Mut äiti park' on lohduton, Kun itse leivän puutteess' on Ja näkee Mustin näljissään Vanhoilla päivillään.
Hält' isä murhattiin; Pois lähti poikanne, jonk' oma hurjuus Maanpakoon saatti; kansa yllytetty Käy pahat mielessä ja mutisee Polonion kuolosta; työ tuhma häntä Noin salaa haudata; Ophelia raukka On mieltä vailla, järjiltään, jot' ilman On ihminen vaan kuva, pelkkä eläin; Ja lopuksi, ja mikä pahint' on, Laertes salaa Ranskasta on tullut, Käy kummeksii ja synkkiin pilviin peittyy; Ja niit' ei puutu, jotka korvaan kuiskaa Myrkkyistä kieltä isän kuolemasta, Ja jotk' ei, aineen puutteess', epäile Levittää salakanteit' ilman syytä Mun henkilöstäni.
Siis, ma pyydän, Palatkaa siskon luo ja vääryytenne Tunnustakaa. LEAR. Hält' anteeks pyytäisinkö? No katso siis, kuink' isällen se sopii: "Ma myönnän, rakas laps, ett' olen vanha; On puutteess' ukko; polvillani kerjään. REGAN. Heretkää, herra; tuo on rumaa pilkkaa. Palatkaa siskon luo. En koskaan, Regan.
Teen mustan epätoivon kanssa liiton Vihollistani, itseäni vastaan. HERTTUATAR. Mut mikä kurjan tuskan kohtaus tämä? ELISABETH. Vain traagillisen raivon alkunäytös: Kuningas, poikas, mieheni on kuollut. Elääkö oksat, kun on juuri poissa? Ja mehun puutteess' eikö lehvät kuihdu? Ken elää mielii, itkeköön!
Sen luo ma usein kävin terveisille, Näet olen vähän sukua ma sille: Minäkin taivaast' olen alkuani, Vaikk' olen vieraantunut kodistani. Sydänkin mulla kuvasteli taivaan, Vaan sitten samertui sen kalvo aivan; Ma lähteen luona istuin, päivät elin Ja lohdun puutteess' itse lohduttelin.
He nyppii hänen turkkiaan, Hän silloin kättä nuolee vaan; Sit' armahda, ken ilkeissään Käy mökkiin pyrkimään. Ja jos ties' Musti, että ken On ollut paha lapsillen, Hän kursaamatta niskahan Käy häijyn veitikan. Mut äiti park' on lohduton, Kun itse leivän puutteess' on Ja näkee Mustin näljissään Vanhoilla päivillään.
Ja Peltonen hieman aprikoi: Yks vain oli pantavaksi , Mut naapuri toisen lainaks soi, Ja listahan pantiin kaksi. Kakskymmentä antoi herra von Ja kaks pani muonarenki. Mut puolet Suomea puutteess' on, Ja lienevät Peltosenki... IT
Niin mailma leskeks jää ja itkee aina, Ett' itsestäs et jätä muistelmaa, Kun yksityiset lesket lohdukkaina Lapsissaan isän kuvan nähdä saa. Kas, mitä tuhlaa tuhlari, se vaihtuu Vain paikkaan nähden, vaan se mailmaan jää; Mut kauneus tuhlattuna tyhjiin haihtuu, Ja käytön puutteess' ihan häviää. Ei lähimmäisenrakkautt' ole hällä, Ken itsensä näin murhaa häpeällä. Hyi!
Kun tämän kurjuuden ma näin, niin mietin: Jos ken nyt myrkyn puutteess' on, min myynti Kielletty Mantuass' on kuolemalla, Sit' on tuo köyhä konna valmis myymään. Se miete omaa puutettani tiesi, Ja nyt tuon puutteen miehen täytyy myydä. Jos oikein muistan, niin hän asuu tässä. On juhla: kiinni kerjurin on puoti. Hoi, rohtoherra! APTEEKKARI. Ken niin lujaan huutaa? ROMEO. Käy tänne, mies!
ROMEO. Yön vaippaan peityn heidän silmistään; Sa jos mua lemmit vain, he tavatkoot mun: Parempi kuolla heimos vihan kautta, Kuin lempes puutteess' elämääni jatkaa. JULIA. Ken ohjas tähän paikkaan sinut? ROMEO. Lempi, Jok' ensin käski mua etsimään; Se mulle neuvot toi, ma silmät sille.