United States or Lithuania ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maailman turhuus hyljätä, Ja kaikki ylön katsoa, Toivoa toista tulevaa, Etsiä uutta elämää. Että sitten taivaan kuorissa Saisi voiton virttä veisata; Siellä vanhat vaivat palkitaan, Ja kaikki uudeksi muutetaan. Siellä ompi oikia isänmaa, Ja kaikki kallis tavara; Siellä lesket levon löytävät, Orvot osaansa nousevat.
Jok' aamu siellä uudet lesket parkuu Ja uudet orvot itkee; uusi murhe Lyö taivaan kanteen, joka kajahtaapi, Kuin skottein surun tuntis se ja vastaan Valittais yhteen ääneen. MALCOLM. Sitä säälin, Mink' uskon, ja sen uskon, minkä tiedän. Mit' auttaa voin, sen teen, kun aika myöntää. Se, mitä kerroitte, on kenties totta.
"Ymmärtämätön waimo!" sanoi Martti pappi. "Juuri kuin sinun kanapääsi olisi kelwollinen tuomitsemaan heikointakaan kuninkaan käskyläistä, sitä wähemmin Klaus herraa Jumala auttakoon hänen sieluansa, jonka edessä kuninkaat ja ruhtinaat wapisewat." "Ja joka teurasti meiltä parhaimmat talonpoikamme, joiden lesket ja orpolapset nyt itkewät kurjuuttansa ja wei meidän ainoan lapsemme."
Köyhät lesket tehtaalla pitivät häntä hyvänä kaitselmuksenaan. Ja jos jonkinlainen suurempi vahinko tahi onnettomuus oli kohdannut jotakin sukulaista tahi ystävää, silloin ojensi hän vapaaehtoisesti todellisesti auttavan kätensä. Syvällinen, pitkäaikainen suru oli aiheuttanut hänelle maksataudin, joka sitten pitkien tuskien jälkeen sammutti hänen elämänsä joulukuussa vuonna 1850.
Niin mailma leskeks jää ja itkee aina, Ett' itsestäs et jätä muistelmaa, Kun yksityiset lesket lohdukkaina Lapsissaan isän kuvan nähdä saa. Kas, mitä tuhlaa tuhlari, se vaihtuu Vain paikkaan nähden, vaan se mailmaan jää; Mut kauneus tuhlattuna tyhjiin haihtuu, Ja käytön puutteess' ihan häviää. Ei lähimmäisenrakkautt' ole hällä, Ken itsensä näin murhaa häpeällä. Hyi!
Lesket tuumivat nyt, että heidän sopisi mennä naimisiin ja niin menivät räätäli ja suutarin leski keskenään naimisliittoon. Siten joutuivat kaikki nuo neljä lasta Veeru, Kukko Syyne ja Marssu yhteen ja heistä tuli tavallaan siskot, mutta eihän se sukulaisuus niin hääviä ollut, koska kullakin siskoparilla oli eri vanhemmat.
Ja eiköhän, eiköhän murskauneet Jo tuhannet vaunujen alla, Ja tuhannet vieläkin kuoloon käy Kuin hurjina, kilpailemalla? Epäjumala kuningas Alkohol' Hän vaeltaa vaunuissansa. Yli maan nuo vaunut vierivät Veri tippuvi rattaistansa. Veri tippuvi nuorten ja vanhojen, Ja lesket ne itkee ja lapset, Ja turvaa tutisevan vanhuuden Ne itkevät harmajahapset!
Rientäkäätte jo haukat ja korpit Sissien sydäntä maistelemaan; Kohta aukasen Manalan portit Turha on yhtyä taistelemaan; Verisin päin, Koko ryhmittäin Te kiidätte hornan kattilaan. Parkukaatte nyt lesket ja lapset! Kähkönen turvanne tempasi pois, Kruunaten voitolla harmajat hapset. Kukapas häntä nyt peljännyt ois? Rauhan vilja, Vaikkakin hiljan, Verikylvöstä versova on."
Se siis on sama runon liekki jalo, mi laulunhengen konttoriinkin luo! Se siis on *lemmen* onni, joka säikkyy myrskyistä matkaa yli merien, mi *vaatii* uhria, vaikk' aina väikkyy se kauneimpana *itsens'* uhraten! Oi ei, Te valheen vaalijat ja isät, seikoille suokaa nimet *oikeat*; sanokaa, että lesket *kaipaavat*, on liikaa väärät kaunisteet ja lisät! Tää häpeemättömyys on suunnaton!
Vaan emme pojat poloiset, Emme itke itsiämme, Emmekä vaivoja valita, Jos immet hyvin eläisi, Päät on kassa kalkettaisi, Impyet ilolla mielin, Mesimielin morsiamet, Naiset kaikki naurusuulla, Lesket leikkiä pitäen, Muoriset murehtimatta. Koti luuli kuolleheksi.