United States or Turkey ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan emme pojat poloiset, Emme itke itsiämme, Emmekä vaivoja valita, Jos immet hyvin eläisi, Päät on kassa kalkettaisi, Impyet ilolla mielin, Mesimielin morsiamet, Naiset kaikki naurusuulla, Lesket leikkiä pitäen, Muoriset murehtimatta. Koti luuli kuolleheksi.
Ei sitte puutu pitoja, Jos muutoin onni seuraa; Voi tyhmät poiat, jotk'ei nai, Piiatkin teille nauraa. Kas nyt mä tahdon tanssia, Jos suinkaan kengät kestää. Nyt mieleni on marssia, Jos ei vaan vanhuus estä. Myös nuorten halu herääpi, Kun viulun äänen kuulee, Ja naurusuulla näkeepi, Ett' vanhat tanssiin tulee.
Pojat syövät sokuria eikä maksa hintaa, Viimeisellä tuomiolla tulee vastarinta. Huonon pojan lienenki mä kullakseni saanut, Ei ole vielä yhtään yötä vieressäni maannut. Kivenviika viserti ja käki kuusessa kukkui, Muien kullat kulki aina, minun kultani nukkui. Enpä sure viikon varaa, enkä kultani eroo, Naurusuulla katselen, jos menis vaikka Viroon.
Kertoipa muinen isävainaa, kuinka hänen poikana ollessaan iltapuhteella kotiväki honkaisehen pirttiin kokoontui ja sai siihen vielä vieraankin kylän miehiä. Oli silloin aikaa kansan kokoon tulla. Ja vieraat vanhan taaton kanssa käsi kädessä lauloivat, toisten kuunnellessa, istuen pirtin pitkillä penkkilöillä, naiset kaikki naurusuulla, miehet mielellä hyvällä.
Net on suorat sormiltansa, Varsin nopsat varreltansa. Katsoi naiset naurusuulla, Tyttäret tykönsä toivoi Tuota suurta sukkeluutta, Kielevyyttä Kettus-poian, Venäläisen viekkautta. Kotihin nyt kuljettihin; Kettunen keveä miesi Astuupi ylös mäkiä, Hän tahtoi talon tytärtä, Luotuu lasta lautamiehen. Tästä hän katsoi Kaisan päälle, Liki Liisaa piteli.
Sattuipa paikalle vielä sen paikkakunnan paras viulunsoittaja, joka alkoi puistaa sitä iloleiliään semmoisella tenhovoimalla että rupesi nuorta väkeä kohoksi kiskomaan. Hankittiin kahvia, teetä, vehnästä ja vieläpä vanhojen miesten kaulan kasteeksi muutamia kannuja viinaakin. Silloin kohta oli koko seura iloissaan, miehet oli mielellä hyvällä, naurusuulla sulo neidot.
Nokka luotu raatelulle, Kukkain tuoksua tunne ei Lennä korpeen, hakopuulle, Sinne kontio jo vei Naudan, konin puolikkahan, Lennä sinne nokkimahan! Kylän lapset naurusuulla Sua korpeen seurajaa, He voi pakinaasi kuulla Kun sa koikut murkkinaa; Ihailee he nokkaa moista, Jonk' ei vertaa löydy toista.
Aina hän liikkui tyytyväisen näköisenä ja naurusuulla pyysi siirtymään, jos joukko oli kaikki kulkupaikat tukkinut. Pyhäaamuna siinä ahtainta oli, kun hevosellakin tulevat ajoivat tähän soittoa odottamaan.
Kälykset Kalevan naiset, kesken kirjan neulomisen ne tuohon jokena juoksi, kaikki virtana vilisi, nuoret naiset naurusuulla, emännät ilolla mielin soitteloa kuulemahan, iloa imehtimähän. Mi oli miehiä lähellä, ne kaikki lakit käessä; mi oli akkoja lähellä, ne kaikki käsi posella. Tyttäret vesissä silmin, pojat maassa polvillansa kanteloista kuuntelivat, iloa imehtelivät.
Empä sure viikon varaa enkä kultani eroo, Naurusuulla katselen, jos menis vaikka Viroon. Mitäs minä tuosta huolin, jos yksi poika meni, Toisen pojan kanssa tulee samanlainen peli. Täm' on likka lihasta, lihasta ja luusta, Semmoisia poikia ma vestän vaikka puusta. Omp' on noita poikia viientoista sorttii; Mont' on viety katsomahan Viaporin porttii.