United States or Saint Barthélemy ? Vote for the TOP Country of the Week !
Annas aika aamun tulla, Miehellä on toinen mieli, Kuitenkin kulungin tähen Vesi päältänsä puhuupi, Haikeasti haasteleepi: "Vaikkas jo, kipeä kallo, Tahot harmista haleta; Empä säästä sittenkänä, Totta maksan minkä jaksan.
Vaan empä sen kummempaa koskaan ole kuullut enkä nähnyt; oman veljensä pojanpa hän kaatoi, sen siaan että hänen olisi pitänyt häntä auttaman. Sen nyt saattaa kutsua huolimattomuudeksi sekä itsestään että omaisistaan; semmoinen ei nyt koskaan minun päähäni olisi pälkähtänyt; sillä ensiksi pitää joka ihmisen omaa etuansa katsoman ja sitten vasta toisten. Vaan vähän minä siitä!
Empä uskonut olisi, En vainen olisi, Vaikk' oisi sata sanonut, Vaikka sata sanonut, Tuhat suuta tunnustanut, Suuta tunnustanut, Tuhat kieltä kertoellut, Kieltä kertoellut j. n. e.
Niin hän lauleskeli virstan päässä kotoansa; mutta kotimökin näkyvissä lauloi hän näin: "Istuipa kerran ruoka-pöydässä Suutari syöden poikinensa, Puuroa heillä kuppi edessä, Vaan mamma viipyi maitoinensa Hei, tralla, laa, lalla, laa!" j.n.e. "Empä laula enään", sanoi Olli sitten itseksensä, "saattaispa suutari kuulla! Niin, nikkari oli 'meininkini' sanoakkin.
Sillä jumala on hän ainian minulle oleva; hänen alttariansa on hentoisen karitsan veri lammas-pihatoistani usein kostutteleva. Hän on sallinut lehmäni, kuten näet, kuljeksia laitumella sekä itseni soitella mitä tahdon. Meliboeus. Empä kadehdi; paremminpa kummastelen; sillä niinpä kovin on hämminkiä yleensä näillä tienoin. Katsosta!
Likka itse monen kerran otti pojan yöksi, Tuota sitte toisen kerran sanoi pojan työksi. Ei se likka miestä saa, joka oven pojilta sulkee, Pojat paljon vaivan kanssa kyliä pitkin kulkee. Laulaisinpa, taitaisinpa, kun palkka maksettaisiin, Empä paljo pyytäskään, kun piipun pohjan saisin. Minä olen laulu poika, mull' on laulun nuotti, Vaan nyt kylän likat minut humalahan juotti.
Lassi-ukko juoksi siunaillen Riston luokse ja kah kummaa! kaksi jänestä oli tarttunut yhteen lankaan. "Empä tuota kummaa vielä ole nähnyt, vaik'oon saanut monta sataa jänestä", ihmetteli Lassi. "Mutta lisäsanat, eikö isä muista!" "Mitkä lisäsanat?" kuului Ollin ääni. "Kyllähän sanat auttavat, sen kyllä tietää jokainen pyytömies", säesti Lassi.
Matalammalla äänellä vastasi Jakobsson: Ole huoletta! Minä olen kuullut itse Niilo Niilonpojan puhuvan rohkeammin, paljonki rohkeammin!" "Toki olit vähällä joutua pulaan maaliskuun leikissä. Oletko jo unhottanut..." "Empä niinkään, onhan minulla hyvä muisti " keskeytti Jakobsson.
Empä moiti mahtiasi, Enkä voimias vähennä: Olet kyllä oiva ruoka, Siivosyöjälle suloinen, Joka ryypyn ryyppäjääpi, Harvoin kaksi kallistaapi, Kolmannest' ei konsa huoli. Kuinka kultainen kuleksit, Herran lahja heitukselet Syämessä syömättömässä, Eineryyppynä esite Annat aamusta varahin Ruokalystin ruumihille.
Eipä tahtonutkaan ämmä ruveta` käsin "maallisiin renkutuksiin", mutta empä antanut minäkään perää.