United States or Malawi ? Vote for the TOP Country of the Week !
Niihin ei tullut kuorta ensinkään, ei muuta kuin hieno, pehmoinen kalvo, mikä ensi liikuttamalla halkesi. Konin liha piti heittää pois. Näytti yhä enemmän siltä, kuin luonto ja sallima todellakin ihan kiusallaan olisivat liittyneet masentamaan yrittelijäin mieliä ja tekemään tyhjiksi kaikkia heidän aikeitaan ja toiveitaan. Vaan hepä eivät masentuneet, eivät kiusallakaan.
»Ahaa, joko senkin suu pääsee auki!» huudahti Esa. »No, mene sinä Maijan kanssa ja vetäkää se konin raato sieltä tieltä tarhaan. Jos ette saa, niin hae kylän väki avuksi.» »Mikä koninraato?» kysyi poika. »Niin, mikä konin raato? minäkin kysyn», virkahti muori. »Miikää kooniin raato!» matki Esa. »Menee katsomaan, sieltä hänet löytää.» Poika jo meni, muori riensi perään.
Ovesta kurkisti Kaapo. »Annatko Esa tuopin viinaa, niin me hautaamme tuon raadon?» »Häh? Joko se nyt on nyljetty?» »Nyljetty kuin orava. Annatko?» Mutta Esa ei ehtinyt vastata tuohon, ennen kuin saisi Vennulta selvän vastuun erääseen kysymykseen. Sitten vaikka kannu konin hautaajille.
Kuisma ei näkynyt olevan heitä huomaavinaan, veti vain rauhallisesti nahkaa hirven koivista. Hän oli melkein saarroksissa, kun nosti päätään ja virkkoi: Ka, tulkaapa miehet auttamaan, että saan vuodan irti konin selästä. Kenen luvalla sinä muiden riistaa nyljet? kysyi Kari. Oma on tappamani. Missä ovat Aslo ja Hilappa? En ole nähnyt. Ka, käykää lähemmä! Hirvi on meidän!
Sanalla sanoen, sinä suistat pillastumassa olevan konin ... sinä pelastat kaunottaresi... Se on niin kaunista, semmoista tapahtuu usein nykyajan romaaneissa... Sen tiedän. En lue mitään muuta kuin romaaneja. Sitten viet hänet ystäviesi luo ... vähän tainnoksissa, se vaikuttaisi mainiosti... Niin liikuttavaa... Sitten seuraa hellä kohtaus...
Mutta hän tuijotti syvämietteisenä konin paikullisiin lanteisiin. Lonkkaluut nousivat ja laskivat kuin puujalat nahan alla, sitä mukaa kuin se liikutteli takaraajojaan se maksaa. Tarvitsee yrittää, eikö kauppias Berg hänellä on kaksi vuokraisi viikoksi... »Hei, he hei! Koetapa saada jalat allesi! Elähän rupea tässä näköalaa ihailemaan!» Sanoja seurasi ankara muistutus piiskalla.
Samassa kun minä näin puhuttelin postimestaria, pistin minä jotakuita tukaattia hänen käteensä, sillä minä olin jo oppinut ennen postiljoonista näkemään, mitä ihmeitä kulta voi tehdä. Tässä tapauksessa se vaikutti myöskin. Kuningas sai, minulle mieliksi, vikurin ja ontuvan konin, joka tuskin liikkui paikastaan, kun kuningas iski kannuksensa sen sivuihin.
Hukkuva tarttuu heikoimpaankin korteen, ja mielihyvällä omisti »Kanala»-yhtiö tämän ehdotuksen. Tirehtöri sai toimekseen ostaa vanhoja hevoskoneja. Omituiselta tuntui lehtori Timosesta, kun hän oli ensi konin ostanut, että hänkin oli kerran hevosen omistaja ja saattoi omalla hevosella vaikka lähteä perheineen ajelemaan. Ja hän lähti.
Annahan olla, ajattelin, kylläpä saat vielä kärsiä siitä, että hankit minulle tällaisen kurjan konin! Nousin hevosen seljästä, annoin hänelle hevoseni ja matkalaukkunikin; kinastelematta ottikin hän ne vastaan ja antoi minulle sen sijaan hevosensa ja huonon satulansa. Uusi hevoseni käveleekin ripeästi, jopa juoksee ja hyppii iloisesti, maantiekin kun on oivallista.
Iivana puolestaan riiputteli jalkojaan takapajulla siellä, antoi rypäleisen pulpukkanenänsä iloisesti punoittaa; ja niin kuljettiin laiskan konin nyhtämänä Iso-Peskiin kylää kohti.