United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pankaa päällenne vaan kiireesti ja mars!" sanoi poliisipäällikkö. "Voi hyvä Jumala! Kaikissa näissä ollaan", sanoi lautamies ja puki vavisten kiireesti vaatteita ylleen. ""Niin on, kissa, asiat", sanoi Möykkälän Matti, kun hän löi kissan hännästä lattiaan puolikuolleeksi mars!" sanoi poliisipäällikkö, pilkaten siten lautamiehen nähtävää hätää. Sitten he lähtivät.
Sitten isä vielä sanoi, että »jos kellä olisi nuppineula, niin saisi viskata sen lattialle, ja se kyllä paikalla löytyisi». Lautamiehen miniällä oli nuppineula rinnassa, mutta kun se heitti sen lattialle, niin se menikin sillan rakoon, eikä sitä löydetty, vaikka mitä olisi tehty. Vasta kun kyläläiset olivat lähteneet pois, tuli Pekka pirttiin.
Niin oli hän taas yhtenä päivänä mennyt lautamiehen toimissa pitäjälle, eikä tullut ehtooksi takaisin vaikka oli luvannut. Silloin lähti Liisa taas Tuorilaan katsomaan, eikö Olli olisi siellä. Ja siellä hän olikin. "Täälläkö sinä taas viivyt, etkä tule kotihin?" "Täällä vain". "Joko kohta lähdet?" "En vielä. Antakaa, Tuorila, Liisallekkin yksi ryyppy!"
Kun setä Juho-vainajan leski sai kuulla todellisesti, kuinka lautamiehen oli kaupungissa käynyt, sanoi hän: "aika on jo näyttänyt, totuus on voittanut". Lautamiehen vaimon tilaa oli hän kauan surrut ja säälinyt, mutta hänen kuolemaansa piti hän vainajan pelastuksena, ett'ei hänen tarvitseisi enempää nähdä, sillä hän aavisti, ett'ei tämä kaikki vielä ole kuin "alkutanssia", niinkuin hän usein sanoi.
Vai siitä! Hm! Herra oli joutunut aivan hämilleen. Tuota oli hän heti lautamiehen nähtyään alkanut pelätä, mutta ei hän tahtonut aavistuksiaan uskoa. Nyt se tuli niinkuin leimaus pilvettömältä taivaalta. Ja lautamiehen varmuus ja arvokkuus esti hänet haukkumisiin härähtämästä. Kunnianloukkauksesta? Vai niin! Missä minä häntä olen loukannut?
Poliisimiehet saattivat kunnian lautamiehen oikeuden tutkittavaksi, ja viskaali oli kannustaja. "Oletko sinä tällä velkakirjalla yrittänyt saada rahaa lainaksi?" kysyi oikeuden esimies lautamieheltä, näyttäen hänelle velkakirjaa. "En minä ymmärrä koko kysymyksessä olevasta velkakirjasta mitään, enkä tiedä koko asiasta sen enempää", sanoi lautamies. "Sinä siis kiellät koko asian?" "Kiellän".
Tämä oli joksikin kovin sulavaa ruokaa lautamiehelle, jonka korvat harvoin olivat tottuneet kuulemaan totuutta; hän vihastuikin sen vuoksi kovin, jota ei kukaan mahda ihmehdellä, joka vähänkin tuntee lautamiehen äkkinäisen luonnon.
Piika toi kahvia kahdella kupilla, toisella Pulkkiselle, toisella herralle. Tarjoo lautamiehelle. Lautamiehen juodessa ei herra voinut olla kysymättä: Onko lautamiehellä minulle mitä erikoista asiata? Herrallehan sitä olisi. Käy, Pulkkinen, pois, niin saa lautamies... Eikä tarvitse mennä ... saa sen asian kuulla vierasmieskin. Nyt oli Hellmanni varma siitä, että se oli manuu.
Kun se sanoma ehti riutuneen lautamiehen vaimon korviin, parahti hän pari kertaa, juuri kuin sydäntä olisi häneltä poikki leikattu, ja sen erän perästä ei hän puhunut yhtäkään sanaa; puolen vuorokauden kuluttua oli hän ruumiina hengetönnä.
Vasta jos pitemmälti kiusasivat, hän pirautti kimakan itkun. »Mitäs te kiusaatte», lohdutti silloin aina joku, »näkeehän tuon tytöksi koko asennolta ja kaikista tuumistaan.» »Ole väkättämättä», väitti toinen, »poika se on sittenkin, ja Eetu-niminen onkin, lautamiehen poika, tiedänhän minä.» »Liekö tuo kumpaistakaan», sovitteli kolmas matkaa jatkaen, »eikö lie siltä väliltä.»