United States or Angola ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se päivä meni lautamieheltä ja Valvoherralta sairastaessa ja kohmeloa parannellessa, sillä huimasti olivat he ryyppyjä ottaneet viime yönä.
Eukko kuitenkin väitti niin lujasti vastaan, että toimitus jätettiin kesken, siksi kunnes käytäisiin tarkemmin tiedustamassa asiaa lautamieheltä. Siellä selvisi, ettei ukkoa ollut otettava hengiltä pois, vaan hänet vapautetaan henkirahan maksusta.
Haettiin muita pastorivainajan kirjoituksia, pantiin niitä kuittien kanssa rinnakkain, nuuskittiin ja sihdattiin, eikö jossakin kirjaimessa olisi jonkunkaan mutkan eroitusta, mutta vaikka kuinkakin olisi koettu olla tarkkoja ja kärkkäitä löytämään noita eroituksia, ei niissä kuitenkaan mitään semmoista löytynyt. "Tahdotko maksaa meille hyvällä osamme?" kysyivät sisaret ja vävyt lautamieheltä.
Ahaa, siinäpä se oli! Se velho on noitunut; vaan se on pian autettu. Jos kerta vaan luen isä-meidän takaperin, niin ei ole noitumisestaan mitään." Jussi rupesi nyt lukemaan, vaan samassa tuli sana lautamieheltä, että kaikki oli valmista. Jussi luki kuitenkin rukouksensa loppuun, Vakuutettu nyt olevansa vapaa sekä pirusta että kaikesta hänen seurastansa.
Kustaa alkoi nyt: "Minulla on yksi anomus edeskannettava lautamiehelle, ja jo edeltäkäsin uskallan olla siinä suloisessa toivossa lautamiehen tähän anomukseeni myöntyvän, ja ilolla kahden olennon tulevaista onnellisuutta noudattavan. Epäilemättä se ei ole saattanut jäädä lautamieheltä huomaamatta, että Anna ja minä jo kauan olemme toistamme rakastaneet.
Luuletko sinä, että niillä on tosi mielessä? Mitä? Kysyin minä sitäkin lautamieheltä, ja toden sanoi olevan. Tosi niillä on! Se niillä on ... ei ne heitä! On ne semmoisia susia ... kyllä ne on koko roistoja! Sitä arveli lautamies, että eikö nuo ehkä mahtaisi sovintoon ruveta, jos maksaisi. Josko maksaisi? Ei kai ne ilmankaan... Eihän ne ilman ... tietäähän sen ... vai ilman?
Tämän sanottua meni Kustaa. Hyvästi-jätöksi katsahti hän nuhtelevin silmin Annan päälle, jonka sydämen syvyyteen tämä silmäys tunki kuin salama. Kuusi viikkoa on kulunut Annan viimeksi nähtyämme. Tämä on ollut katkerin aika koko hänen elämästänsä. Jätettynä Kustaalta ja ainoostaan kiusattuna lautamieheltä Haaviston Jussin tähden ei hänellä ollut lepoa yöllä eikä päivällä.
Hän tupakoi tyytyväisenä, mieteksi talon maiden arvoa ja muuta, kohottautui sitte, hapoi lakkinsa ja lähti lautamieheltä jotenkin urkkimaan, miten pian saa eron saanut leski mennä uusiin naimisiin. Tuskallista! Eikä se Kikkiläisen ukkokaan vain vieläkään tullut! Missä tuo sekin nyt kuhninee! Kaikki nyt ärsytti Anna-Liisaa. Hän oli jo siivilöinyt maidon ja kaatanut kissalle pikku kuppiin sen osan.
"Miks'eivät takuumiehet antaneet itse teille rahoja lainaksi?" kysyi kauppamies lautamieheltä, ja katsoi häntä tuikeasti ja terävästi silmiin. "Heillä ei sattunut itsellänsä olemaan rahoja käsillä", vastasi lautamies hymyillen ja punastellen. "Sitä on minun melkein mahdoton uskoa, mutta miks'eivät he panneet sinettiänsä alle?" kysyi taas kauppamies. "He eivät sattuneet kotiinsa".
No, mutta oliko häneltä sitten jo kaikki omat niin runsaat ja niin monikertaan saadut varansa, taikka tarvitsiko hän vaan satunnaista lainaa? Ei se ollut jälkimäistä, vaan edellistä laatua se lainan haku. Kaikki olivat nyt lautamieheltä rahat ja hän tarvitsi nyt toisia saada turmeltuneen elämänsä ja luullun kunniansa ylläpitämiseksi. Niinhän se käypi useinkin tässä maailmassa.