United States or Poland ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Kun Oskari tuli kotiin, tuli teistäkin ikäänkuin toinen mies; hän yksin woipi luoda hieman waloa teidän ujoon luonteesenne", sanoi Lotta Antille eräässä keskustelussa hymyillen. "Mieli on useinkin synkkä sisällisten taistelujen tähden... Sydän se on, joka waikuttaa ulkoihmiseen", sanoi Antti punastellen.
"Etkö ole ajatellut ruweta naimaan?" kysyi isä, kun oliwat tulleet kahdenkesken. "Miksi, isä, sitä kysytte? kysyi Asari punastellen ja hämmästellen, sillä hän ei ollut ennalta aawistanut semmoista keskustelua. "Nyt olisi niin kowin hywä tilaisuus sinulla siihen", sanoi isä. "Missä?" kysyi Asari, yhä punastellen. "Linnalassa." Nyt wasta Asari=rukka punaiseksi lensi.
Kun sovelias aika tuli, meni lautamies hänen tykönsä ja esitteli hänelle asiansa. "Paljonko te tarvitsisitte?" kysyi kauppamies. "Puolitoista tuhatta ruplaa, tuon joutavan pienen summan vaan", sanoi lautamies punastellen. "Onpa tuossa sentään summaa, eipä summa ole mielestäni perin joutava, mutta tahdonpa miettiä asiaa; onko teillä velkakirja?" sanoi kauppamies.
"Sen siitä nyt sait ... olisit ollut niinkuin ihmiset", sanoi Rommander, kun Heikki tuli lakituwasta. "Hym! Enhän toki kuitenkaan ole ketään yllyttänyt muita ihmisiä ryöwäämään" sanoi Heikki kylläkin pisteliäästi. "Mitä?" kysyi Rommander punastellen. Heikki ei wastannut mitään, käweli waan pois. Sakotettuna miehenä tuli nyt Heikki kotia.
"Miks'eivät takuumiehet antaneet itse teille rahoja lainaksi?" kysyi kauppamies lautamieheltä, ja katsoi häntä tuikeasti ja terävästi silmiin. "Heillä ei sattunut itsellänsä olemaan rahoja käsillä", vastasi lautamies hymyillen ja punastellen. "Sitä on minun melkein mahdoton uskoa, mutta miks'eivät he panneet sinettiänsä alle?" kysyi taas kauppamies. "He eivät sattuneet kotiinsa".
"Mitä pirua sinulla täällä on tekemistä?" tiuskasi Pirko miehellensä heti huoneesen tultuansa. "Saahan tuota nyt naapurissa käydä", sanoi Rehkonen punastellen ja peläten, sillä hän tunsi aivan hyvin tuon puolisokean, laihan, mustan, hampaattoman kaunokaisensa ja äitinsä vähän nuoremman kuvan tyttärensä. "Naapurissa! Kyllä minä sinun sen vietävän naapurisi tiedän.
"Milloinkas se Jakke aikoo itselleen emännän ottaa?" sanoi tyttö ujostelematta. "Kuka minusta tämmöisestä...?" sanoi Jakke ja punastui korvia myöten. "Kyllä niitä aina löytyy, kun vaan ottaa halunnee", vakuutti tyttö. "Missä ... sanopas?" sanoi Jakke ikäänkuin vähän vertyneenä yhä enemmän punastellen.
"Olenhan minä joskus lukenutkin", sanoi kapteeni ja hänen suunsa vetäysi nauruun. "Onkos sinulla virsikirjaa?" "On kait se joskus ollut, mutta missä nyt lienee", sanoi kapteeni punastellen ja häveten. "Se on hyvin pahasti tehty, setä, kun olet pannut kirjasi hukkaan. Et usko kuinka kauniita asioita siinä on.
"Onhan teillä paljon muitakin kirjoituksia", sanoin minä tämän ääneen luettuani. "On, kyllä niitä on ... ikäwissäni kirjoittelen aina jotakin", sanoi hän punastellen, ja samassa otti hän pöytälaatikosta kainalowihon papereita ja näytti minulle. "Antakaa kaikki nuot paperit minulle", pyytelin minä.
"Ne owat niin huonoja ... enhän minä kehtaisi ... mutta kuitenkaan en woi teiltä... Tämä on se, jonka olen wiimeksi kirjoittanut", sanoi hän ja ojensi minulle pöytälaatikosta ottamansa paperin, hätäillen ja punastellen. "Saanko pitää tämän muistonanne?" "Kyllä kai ... mitäpä minä hänestä ... mutta se on niin huonosti..." sanoi hän yhä enemmän hämillänsä. Kirje kuuluu sanasta sanaan näin.