United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt ei Asari enää koskaan ajatellut eikä sanonut: "kyllä se wielä paranee, kunhan kerran yhteen tulemme", sillä surkea kokemus oli osoittanut, että niin ei ollut käynyt, eikä koskaan woi käydäkään. Tähän asti oli taloudelliset toimet käyneet Linnalassa hywin; Asari oli hoitanut niitä wielä niinkuin omia asioitaan, sillä häntä oli elähyttänyt wielä jonkunlainen toiwo. Nyt oli toiwo loppunut.
Taloisena wäkenä Linnalassa ei ollut sillä ajalla, jolta kertomuksemme on, muita kuin isäntä, emäntä ja heidän kaksi lastansa. Molemmat ne lapset oliwat tyttäriä; wanhemman nimi oli Kaisu ja nuoremman Liisu, ja kertomuksemme ajalla oli Kaisu täyttänyt kahdeksantoista, Liisu neljätoista.
Ei tarwinne lukijalle mainitakaan, että Linnalassa nyt walmistettiin suuria häitä, sillä paikkakunnan rikkaimmat ja kuuluisimmat nuorikot oli nyt pantawa ikuiseen liittoon keskenänsä ikuiseenko? niin, ikuiseen. Häihin oli kutsuttu paljon wieraita, kaikki uljaita ja arwokkaita.
Hän ei epäillyt ensinkään, ettei Linnalassa otettaisi ilolla wastaan hänen poikansa tarjoomusta, ja hänkin piti jo Linnalan rikkauksia melkein omaan perheesensä kuuluwana ja kaksinwerroin tunsi hän Ruokolan arwon kohoawan. Niin, Linnalaanhan Asari nyt meni kosimaan, silloin kun hän lähti kotoansa pyhä=waatteissa. Hän toimitti heti asiansa ujostelematta.
"Etkö ole ajatellut ruweta naimaan?" kysyi isä, kun oliwat tulleet kahdenkesken. "Miksi, isä, sitä kysytte? kysyi Asari punastellen ja hämmästellen, sillä hän ei ollut ennalta aawistanut semmoista keskustelua. "Nyt olisi niin kowin hywä tilaisuus sinulla siihen", sanoi isä. "Missä?" kysyi Asari, yhä punastellen. "Linnalassa." Nyt wasta Asari=rukka punaiseksi lensi.
Linnalassa oli jo isäntä=wainajan aikana ollut monta wuotta palweluksessa eräs Matti=niminen renki, hän jäi taloon wielä isännän kuoltuakin. Matti oli kaikin puolin kelpo nuorukainen. Hän oli kunnollinen työmies ja pystyi kaikkiin töihin sekä ulkona että sisällä.
Juominen olisi mennyt juomissakin, mutta hän teki juowuspäissään isoja tyhmiä kauppojakin, ja kun ei hänellä ollut enää rahoja millä niitä wastata, antoi hän niiden wastimeksi isoja welkakirjoja, joita sitten saatiin ehtimiseen ja wesissäsilmin Linnalassa maksaa.
Hän rupesi taas hakemaan lohdutusta entisestä wäärästä lähteestä ensin liewemmin, sitten rajummin ja wiimein rajummin kuin koskaan ennen; hän oli taas ruwennut juomaan! Jonkun aikaa kesti wielä tuota hirweää menoa Linnalassa. Parku, pauke, sadatus kuului sieltä lakkaamatta!
Jonkun wiikon kuluttua tuosta tapauksesta oli Linnalassa paljo puuhaa. Siellä leiwottiin, pantiin olutta, keitettiin ja paistettiin. Wiikkokausia oli monta kokkia siellä yötä päiwää palawissa päin ähkäilleet ja puhkailleet, pyörineet ja pyörineet.