United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei hän ollut heidän suussaan muu kuin kerjäläinen, laiska juopporatku, kelwoton, typerä, tuhlari, kömpsy, ilkiö, riiwattu, tuhannen wietäwä, sen koppale, "perkeleen kekäle" ja menopalkaksi hänelle ehtimiseen määrättiin: "sen kattila!" Asari koki heitä aina hillitä ja puheli heille Jumalan sanastakin, mutta kas siitä he wasta oikein raiwoon nousiwatkin!
Näin oli nyt onnettoman Asari=raiskan tila ulkopuolisesti johonkin määrään parannut, sillä hänellä oli toki nyt murheeton leipä; mutta eräs kohta ei ollut wielä parannut, hän wielä ryyppi! Helma=synti ei woinut hänestä luopua, eli oikeammin sanoen: hän ei woinut luopua helma=synnistään, jonka orjana hän niin kauan oli ollut.
Waikk'eiwät Asari ja Taawa olleet kumpikaan sanallakaan ilmoittaneet toisillensa tunteitaan, oliwat he kumminkin kahdenpuolin huomanneet, että heidän sydämensä puhuiwat niin lämmintä ja pehmeää lemmen kieltä. Nyt oli Taawan lempi kadottanut wastimensa; siitä tuo huokaus.
Oi kuinka kylmältä kyllä tuntui tuo ajatuksissa tehty sowittelu Asarin sydämessä, mutta olihan Kaisulla tawaraa, jota ei Taawalla ensinkään ollut ja "kyllähän Kaisukin tulee hywäksi, kun kerran yhteen tulemme, sanoi isäkin", niin ajatteli Asari. Asari oli tehnyt nyt tulewalle elämällensä tärkeän ratkaisewan päätöksen.
Kristillisen ja siiwon kaswatuksen saaneena, oli Asari todellakin kaikinpuolin miellyttäwä ja toiworikas nuorukainen. Kun Linnalan Kaisu nyt oli melkein yksin niin mahdottomien rikkauksien perillinen, niin hänelle ilmestyi myös mahdoton paljous kosijoita. Kaikki oliwat rikkaita taikka muutoin jollain tawalla loistawia, sillä köyhät ja alhaiset eiwät tulleet tässä kysymykseenkään.
Asari oli poikana ja ensi wuosina naimisissakin ollessaan tuiki siisti ja raitis mies; hän inhosi sydämestään wäkewiä juomia ja niiden nauttijoita.
Hän ei tiennyt mitä piti tuohon wastata. Hän koki siloitella istuintansa ja hieroa käsiänsä ja katsella sinne tänne; sisällinen taistelu näkyi riehuwan tuolla kärhennetyssä sydämessä ja kaikista näkyi, että isä oli johonkin arkaan paikkaan koskenut. "Minä en pidä Linnalan Kaisusta", sanoi Asari wiimein. "Ahaa! Eikö sen pahempia?
Noita miettiessään tunsi Asari semmoisen tyytywäisyyden ja onnellisuuden, ett'ei hän luullut muuta tarwitsewansa. Näiden Asarin mielestä niin autuaallisten ja onnellisten ajatusten ja tunteiden seasta liepahti tosin usein esille Mäntylän Taawa hänen ajatuksiinsa, mutta ei, ei hän on yllä lempeä ja ystäwällinen, mutta hän on niin köyhä; ei hän sowi.
Hän olikin koko tulewaisuutensa perustanut wastoin omantuntonsa ääntä tuon kuolleen uskonsa nojalle, jolle hän antoi alusta alkaen ison arwon, kun se oli isän antama. Kun Asari parka noin koetti työnteolla karkoittaa suruansa, kului häneltä silloin wielä aika jotakuinkin, waikka hänellä ei ollut kotiin tullessa odotettawana muuta kuin ynseyttä ja ylönkatsetta!
"Minä Asari Ruokola", sanoi pastori edellä. "Minä Asari Ruokola", kertoi Asari. jäljessä ja hänen äänensä kuului siltä, kuin kaiku olisi toistanut nuo pastorin lausumat sanat. "Otan sinun Kaisa Linnalan", jatkoi pastori. "Otan sinun Kaisa Linnalan", kaiutti sulhanen, ikäänkuin unissaan. "Nyt minun awiowaimokseni", lisäsi pastori.