Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
"Enhän minä ole tehnyt kenellekään koskaan mitään pahaa, enkä ole itse syypää nykyiseen onnettomuuteenikaan, se on kaikki Asari=roiston syy", sanoi waimo synkästi. "Woi, woi! Asarihan oli juuri tuo sydämeen haawoitettu mies, jonka näitte puolikuolleessa tilassanne ja te itse juuri olitte ne, jotka tuon turmelewan haawan löitte", sanoi Matti selitellen.
Ystäwä tapaili usein Asaria, saadaksensa kahdenkesken puhutella häntä, siten saadaksensa selwän hänen sisällisestä tilastansa, mutta se ei ollut ennen onnistunut kuin äsken laihopellon pientarella. Ystäwän tarkoitus oli saada Asari luopumaan ajoissa pois noin alussa jo niin sywää synkkämielisyyttä aikaan saawalta tieltä, jos nimittäin hänen uusi ja tärkeä elämän askeleensa olisi siihen syynä.
Kun olemme nyt hätäpikaa tulleet tuntemaan Ruokolaisia ulkoa ja sisää, heitämme heidätkin tällä kerralla siihen, ja rupeamme erikseen tarkastelemaan talon toisen wanhemman weljen Asari=nimisen pojan elämän kohtaloita. Asari oli kookas, uljas ja pulskea, täysi=ikäinen poika. Hän oli luonnoltansa hiljainen ja siiwo, ja moni kylän neito loi häneen halukkaita silmäyksiä.
"Minä olen luullut, ettei ole enää yhtään ihmistä, joka minua muistaisi ja joka ei minua kauhistuksella katselisi, sentähden minä kammoksun ja kauhistun kaikkia ihmisiä oi, woi! minä kauhistun omaa itseäni; woi minkälainen minä olen!" sanoi Asari. "Sinä olet ollut aiwan wäärässä, kun olet luullut minunkin kammoksuneen sinua; sama entinen ystäwyys sinua kohtaan on tänäkin päiwänä sydämessäni.
Se ei olekaan niin waarallista, jos et hänestä pidäkään ensi alusta; kyllä hän tulee hywäksikin mielestäni, kun kappaleen aikaa olette yhdessä", sanoi isä yhtäkaikkisesti. "Tuo Mäntylän Taawa on minusta niin mieluinen", sanoi Asari ujosti ja punastui wielä kahta punaisemmaksi entistään. Asari oli nyt tunnustanut isälleen salaisuuden, joka oli hänen sydämessään liikkunut.
Eräänä kertana meni hän omin lupinsa aittaan, antamaan tarwitsewalle jywiä, sillä kowanlainen aika oli silloin maakunnassa. Mutta woi taiwasten tekijä, kun anoppi ja waimonsa sen sai tietää, silloinkos wasta meteli nousi! Huutain, hoilaten tuliwat he aittaan ja kirkuin ja parkuin rupesiwat sättimään ja panettelemaan Asari parkaa!
Kumpaa ääntä Asari totteli? Isänsä! Hän rupesi miettimään tulewaa asemaansa. Ahkerasti hän wertaili rikkauden ja köyhyyden keskinäisiä suhteita ja kummallisen erotuksen hawaitsi hän nyt niistä: toista oli olla ihmisen käskijänä kuin käskettäwänä, toista antajana kuin anojana, toistapa wielä oli olla yleisesti kunnioitettuna kuin ylönkatsottuna.
Miten sinä sitte saatat mennä hänen kanssaan naimisiin, kun et pidä hänestä?" uteli ystäwä. "Hänellä on rahoja ja muita rikkauksia", wastasi Asari alakuloisesti. "Kylmä on kulta kumppaniksi", sanoi toinen. "Kyllä se wielä hywäksi tulee, kunhan kerran yhteen tulemme", sanoi Asari entisellä luulo=uskollaan.
Asari totteli ja meni syömään. Kun muu wäki pani maata, osoitti emäntä oween päin ja sanoi: "pane sinä maata tuohon owiwuoteeseen". Läpimärkänä ja repaleissa kytkähti hän osoitettuun paikkaan.
"En, en minä ole kertaakaan rukoillut Jumalaa", sanoi Asari kolkosti. "Rukoile siis nyt ensi kerta!" kehoitti Heikki. Asari purskahti toisen kerran itkuun, ja se itku ei ollutkaan nyt pettyneen toiwon ja menetetyn kunnian kaipaamisesta tullutta, waan kyyneleet wuotiwat oman wiheliäisyytensä tuntewasta sydämestä.
Päivän Sana
Muut Etsivät