Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. marraskuuta 2025
Tuo "toista" se oli, jota Asari ei huomannut, sillä hänen oli soaissut wäärä mammona. Asari koetti ajatuksissaan nyt asettaa itsensä Linnalan isännäksi ja hän huomasi, että silloin olisi hänellä olemista: silloin olisi hänellä rikkautta, hywiä päiwiä, ja maine ja kunnia tulisi itsestään. Tuo tunto ja tieto teki Asarin mielestänsä jo kahta wertaa korkeammaksi entistään.
Hän seurasi waan noita Asarin lempiwieraita kaukaisena, kylmänä wieraana, joka ei ohi päässyt lähitienoillekaan muussa tapauksessa, mutta tawarainsa lähestyessä ja mennessä Asarin sydämeen, täytyi hänellekin olla tie auki. Seuraawana aamuna puki Asari yllensä pyhäwaatteet ja lähti johonkin, mihin, sitä ei kukaan tiennyt.
Näin oli Asari raukka joutunut aiwan onnettomaksi. Hänen murheensa oli nyt lakannut, sillä hänen tuntonsa oli jo poltinraudalla merkitty. Jos tuo murhe yritti joskus uudelleen tulemaan, liewitti hän aina sitä uudella ryypyllä.
Yhden tai toisen warjon alla hakiwatkin wieraat itsellensä jonkun tekosyyn, päästäkseen pois noista murheellisista häistä ja ennen pitkää oli talo heistä puti puhtaana! Nyt oli Asari Linnalan isäntä.
Ei se tullutkaan hywäksi, niinkuin minä silloin luulin", sano! Asari. Hänen leukansa järkähteli, kyyneleitä wälähteli hänen silmissään; hän purskahti itkemään ja tarttui kiinni Heikin kaulaan. Molemmat ystäwykset itkiwät, sillä kummallekin tuli mieleen muisto menneistä ajoista. Asari muisti kuinka kauas hän oli jo ehtinyt turmeluksessa, joka kaikki oli ensimäisen erehdyksensä hedelmä.
"Minä soisin, että niin käwisi, mutta minä toiwon ja pelkään", sanoi ystäwä, joka näytti maailmaa tutkineen useammalta taholta kuin Asari. "Mitä toiwot ja pelkäät sinä?" kysyi Asari, ikäänkuin waatien selitystä.
Se antoi hänelle aina uutta rohkeutta ja hänen kadotettu, loukattu ja poljettu ihmisellinen oikeutensa ja arwonsa palasi aina silloin takaisin ja waati takaisin menetettyä kunniaansa. Asari hywäksyi ehdottomasti nuo hänen mielestään oikeutetut waatimukset ja niiden ajatustapain wallalle päästyä alkoi hän heti näyttää, ett'ei hän olekaan mikään "nurru=sunteri" ja että hän on isäntä talossaan.
Nöyränä kuin lammas, kuunteli hän nyt anoppinsa ja waimonsa haukkumisia, jotka ärtyiwät kuin hurttakoirat wielä raiwommiksi, kun näkiwät, ett'ei Asari heitä nyt wastusta eikä tuki heidän kitaansa nyrkin kowuudella. Ja niin sanarikkaita kuin he oliwatkin tuossa ilkityössään, eiwät he löytäneet kylliksi ilkeitä ja häwyttömiä sanoja parjatakseen Asaria? Ihme kumma!
"Enhän minä olisi ilman edestä jywiä antanut, hänellä on welkakirja", rohkeni Asari muistuttaa. "Welkakirja! mitä semmoisten welkakirjoista; mitä niiltä luulet saawasi, ei yhtään jywää, pitäköön itse welkakirjansa. Ja kyllä kaiketi olet welkakirjan teettänyt omaan nimeesi kuinkas muutoin.
Nyt hän olisi jo ollut wiisaampi niistä ottamaan waaria, sillä elämän koulu oli jo häntä opettanut niin, niin: kyllähän Asari olisikin ollut nyt jo wiisaampi, mutta siinä oli nyt jo paha "mutta", se oli myöhäistä. Woi, woi!
Päivän Sana
Muut Etsivät