United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Jos sinä, sen vietävä, liikut askeleenkaan mihinkään muualle kuin kotia, niin minä paiskaan kallosi murskaksi; koetasta nyt, sen tuhannen tuhmeliini, jos tohdit", kirkui Pirko. "Kun morsian olisi parempi ihminen kuin Kolkin Aina, niin olisihan puhemiehen ammatti kunnian virka, mutta hän on semmoinen heittiö, jolle koko maailma nauraa ja irvistelee.
Minun tyttäreni, Kirsti, rupesi suosimaan semmoista, joka ei ollut meille mieluinen ja oli häneen niin kiintynyt, ett'ei Kirstiä saatu mitenkään hänestä erilleen. Mutta kun teimme äskön neuvomani tempun, niin siitä herran hetkestä ei Kirsti viertänyt eikä kaartanut koko roistoa", selitti Pirko innossaan.
Samahan se sinullekin, Pirko, on mitä sinä teet, kun minä palkan maksan. Minulla on täällä aika mummu täynnä kuumaa kahvia. Kääreennytäämpäs kaikin sen ympärille ojan partaalle, juomaan lämmin kuppi viluiseen sydämeemme", sanoin minä kehottavaisesti ja pian oli väki härppimässä kuumaa kahvia. Seuraavana yönä ei vielä tullut pakkasta, vaikka oli niin hirveän kylmä ilma.
Sitten rupesivat Pirko ja Katru ratkomaan kainalotilkkuja irti niistä ja ompelemaan niitä jälleen paikallensa, nurinpäin. Kun tuo heidän mielestänsä niin tehokas ja auttava työ oli loppuun saatu tehdyksi, sanoi Katru luottavasti: "Nyt on teko tehty." "Ja se naula vetäsi. Hyvästi!" sanoi Pirko vahvistavaisesti ja lähti pois hyvin tyytyväisenä oivalliseen työhönsä.
Kolkki on ottanut Martin kotiansa voi pirua toisen lapsen!" säyhysi ja huusi Pirko läkähtymäisillään. "Mene!" sanoi Kirri Eskolle tiukasti, osottaen samalla lauseella olevansa yhtäkaikkinen koko tuolle Pirkon uutiselle, joka hänen mielestänsä oli niin isosta arvosta. "
Juuri kun he tuossa istuivat neuvottomina, synkkä- ja apeamielisinä, melkeenpä kukistettuina, tuli Rehkosen Pirko huoneesen. "Enpä ole kaukaan aikaan käynyt teillä, mutta minkätähden te olette nyt niin murheellisen ja synkän näköisinä?" sanoi Pirko. "Eikö ole syytä murehtia, hyvä naapurin emäntä? Marttia ei saa hyvällä eikä pahalla luopumaan pois Kolkin köyhästä ja ilkeästä heittiöstä.
"Kolkin viisaus ei pitkälle pistä meidän miehen rinnalla; hänen en ole kuullut saavan yhtään asiaa kumoon", sanoi Pirko luottavasti. "Ei vaan pystöön", rohkeni Lillu huomauttaa. "Jumaliste! Mitä minä nyt kuulen! Sanonpa kieleni kautta, että Lillu on katsonut hyväksi kääntää kelkkansa keulan toisin päin", sanoi Kirsti tuimasti.
Luultavasti on Esko siellä käydessään osannut tehdä sitä samaa, mitä on meidän nähnyt täällä kotona tekevän, ja puhua sitä, jota on kuullut meidän puhuvan, ja silti en saatt..." Samassa tuokiossa töytäsi Pirko huoneesen, niinkuin suuri tuulispää, jonkatähden Kirrin puhe jäi kesken. "Voi s a! Oletteko pirumpaa koskaan kuulleet?
Niitä ei puuttunutkaan, sillä heti tuon kuultuansa tarttui Katru päähänsä ja rintaansa ja huudahti: "Voi Jumalani!" "Kuolema, kauhistus! Se ei ole tosi; tunnusta paikalla että valehtelit!" sanoi Pirko kauhistuen. "Kerranko he ovat kuulutetut?" kysyi Kirri kylmästi, sillä Lillun ja Pirkon uutiset eivät olleet häntä vähääkään liikuttaneet.
Niinkuin Kirri oli sanonut, tulivat todellakin Rehkonen akkansa ja tyttönsä kanssa, ja Lillu, kutsuansa kohden ja pian olivat he kaikin huoneessa. "No mitä pirua tämä nyt merkitsee?" sanoi Lillu heti huoneesen tultuansa. "Ei yhtään ihmistä!" kummaili Pirko. "Ja huoneet on juhla-asussa!" säisti Rehkonen. "Ja vihkituolikin on tuossa! Lempo vieköön! Tämä on pimeä ja sekava arvoitus", sanoi Kirsti.