United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vähitellen kylvi aina eteenpäin rientävä aika, kuukaudet kuukausien perässä, unhetta kuin paksunevaa pölyä kaikkien hänen muistojensa ja surujensa yli, ja hän alkoi elää yksinomaan poikaansa varten. Paulista tuli häntä ympäröivän kolmen henkilön epäjumala, ainoa ajatus, ja hän hallitsi itsevaltiaana. Jopa jonkinlainen toistensa kadehtiminen ilmeni hänen kolmessa orjassaan.
Ja tuolla sysihaudan ääressä yön hiljaisuudessa istui Dami vielä Sysi-Matin luona, ja Sysi-Matti, joka mielellään haasteli yön aikana, kertoeli kaikenlaisia kummitussatuja muinoisilta ajoilta, jolloin metsät näillä mailla olivat vielä niin tiheitä, että orava pääsi hyppien puusta puuhun, maahan laskelmatta, Neckar joelta aina Bodenjärven rannalle asti, ja nyt juuri kertoi hän satua eräästä olennosta, joksi entinen epäjumala on muuttunut ja joka nyt ratsastelee kimohevosen selässä ja kantaa kaikkialle loistoa ja komeutta ja tuo onnea.
Mariakin ja häntä ympäröitsevät naiset kääntyivät niinikään sinne, nähdäksensä ja kuullaksensa jotakin todellista, sillä olivathan Marian puheet pelkkiä lapsellisia unelmia. Kaikki riensivät siis portille, jossa väki tunkeili huutaen ja viitaten pihaan päin. Mitä se on? Mitä se on? huusivat naiset torilta ja riensivät sinne päin. Ettekö näe?! Epäjumala, kuultiin porttikäytävästä. Epäjumala!
Näettekö, kuinka tuo irvihammas ahnaasti kättänsä ojentaa almua anoen omansa epäjumala olet Panulle, joka ei muusta tiedä kuin voitosta ja saaliista ja semmoiseksi kaltaisekseen jumalansakin laatii, esikuvaksi itselleen ja muille. En voi minä enää heimon yhteisiin uhreihin osaa ottaa, yksin täytyy tullakseni, omat pyhät pitääkseni!
Mutta tohtori itse oli koko koulun epäjumala; ja huono koulu se epäilemättä olisi ollutkin, jollei niin olisi ollut laita, sillä hän oli mitä parhaita ihmisiä koko mailmassa: hänellä oli niin yksinkertainen ja suora mieli-ala, että se olisi saattanut liikuttaa itse urnienkin kivisydämiä muurilla.
Nukkuipa tai valvoi, hänellä ei ole muuta kuin yksi ajatus, yksi epäjumala, yksi tarkoitusperä, jonka tähden hän elää ja puuhaa: kultaa, kultaa, ja vielä enemmän, yhä vieläkin enemmän, eikä ikinä tarpeeksi kultaa, kultaa. Säälittävä, langennut kuva ennen muinoin ihanasta enkeliolennosta ihminen, kuinka syvälle voitkaan vaipua tomun jumaloimiseen!
"Se on yksi jumala", vastasi lääkäri, "näkymätön, mutta kaikkivaltias. Se ryöstää kukat poskilta ja nopeuden suonista se viepi ruokahalun ja muuttaa hiukset harmaaksi." "Se ei siis olekaan mikään tosi-jumala", lausui prinsessa, "vaan epäjumala, jonka me itse luomme. Minä olen oikea mahomettilainen enkä tahdo palvella sitä. Kerro minulle uutisia, Honain." "Nuori Karamanian kuningas "
Epäjumala, toistivat toiset ikäänkuin kaikuna. Pihassa kasvoi vanha pihlaja, ja sen tuuheissa oksissa heilui paimen pyhävaatteissaan, lehmännahka hartioilla, sarvet rinnalla riippuen. Lähemmin tarkastaessa huomattiin, että tuo kumma ei ollutkaan paimen itse, vaan hänen vaatteensa, jotka olivat nuken muotoon täytetty, ja tämän oudon kummituksen ympärille ryhmittyivät katselijat.
Eikä minusta tuntunut, että hän minun tähteni mitään uhrasi ... kaikki oli vain niin luonnollista, jos hän todella rakasti... Mutta rikkauden epäjumala, jota en kumartanut, kostaa ... hän vaatii oikeuttansa ... kun hän ei silloin meitä voinut erottaa, on hän nyt meidät erottanut... Oi Bengt, Bengt ... minä voisin itkeä verta, kun ajattelen, miten kaikki muutamassa kuukaudessa on muuttunut...!
Heikommassa rakennus-aineessa ensimmäiseksi rakoja huomaa. Tuo maailman epäjumala, Kauneus, viettää heikointa ja lyhyintä ikäänsä siinä temppelissä, mistä me enimmin tahdomme häntä jumaloida. "Ja sinä luulet todellakin, Louis, että meidän vaarallinen hankkeemme on onnellisesti päättynyt tällä hetkellä?" sanoi Rosa surullisesti, sytyttäen lamppua ja asettaen lasikupua sen päälle.