United States or Laos ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ei tiedetty silloin, että Kaarle XII lukiessaan Curtiusta jo lapsena oli sanonut, kun häneltä kysyttiin, mitä hän ajatteli Aleksanteri suuresta: Tahtoisin tulla hänen kaltaisekseen. Ja kun muistutettiin: Aleksanteri suuri eli vain 32 vuoden ikään niin kaksitoistavuotias prinssi Kaarle vastasi: Eikö siinä ole kylliksi, kun on valtakuntia valloittanut? Oli uudenvuoden aika v. 1700.
Nuoret olkaat vanhoille alamaiset, sanotaan sanassa, ja pitäkäät itseänne kiinteästi nöyryyteen. Mutta sinulle on tainnut mennä perinnöiksi isäsi ylpeyttä. Minä olen jo ennen käskenyt hänen ampua koiransa, jos tahtoo olla meidän leivässä. Mutta hän ei ole minua totellut. Elä sinä, lapsi kulta, vaan tule hänen kaltaisekseen!"
Hänen sydämensä oli kuin näiden hän oli tullut heidän kaltaisekseen Taivaan valtakuntaan päästäkseen. Mihinkä kulkee rakkauden virta mihin? Kun nuoret sydämet saavat esteittä toisiaan rakastaa, ovat päivät kuin vuosia kun päivä paistaa ja suunta on selvä kun niiden lempi on onnellista ja molemminpuolista.
Kerran entisen kirkkoherran eläessä tuli hänen rouvansa tervehtimään meitä, kartanoa katsoakseen, ja nyt muistin, kuinka hän karjapihan poikki kulkiessaan käärieli hameet ympärilleen, tipsutteli varpaillaan ja puhui vienolla äänellä, ja tunsin ett'en koskaan voinut tulla hänen kaltaisekseen.
Pyrithän sinä hänen kaltaisekseen, eikö niin?" "Minä toivon, että pyrin teidän kaltaiseksenne, täti. Siinä on kylläksi minulle". "Herranen aika, Trotwood, kuinka sinä muistutat minua hänestä!" "Miellyttävällä tavalla, toivon minä, täti?" arvelin minä.
Minä tulin hänen kaltaisekseen. Putosi pois viimeinenkin tomunverho meidän väliltämme, ja minä seisoin hänen edessään ikinuorena ja säteilevänä kuin se Jumalan kuva, joksi olin luotu ajan alusta ja jota hän oli säilyttänyt alla sydämensä aikakaudesta aikakauteen. Niin yhdyin minä hänen kerallaan Hengessä ja Totuudessa. Ja niin olin minä valmis astumaan hänen kanssaan sisälle unelmieni kaupunkiin.
Näettekö, kuinka tuo irvihammas ahnaasti kättänsä ojentaa almua anoen omansa epäjumala olet Panulle, joka ei muusta tiedä kuin voitosta ja saaliista ja semmoiseksi kaltaisekseen jumalansakin laatii, esikuvaksi itselleen ja muille. En voi minä enää heimon yhteisiin uhreihin osaa ottaa, yksin täytyy tullakseni, omat pyhät pitääkseni!
Pikku Kaarina kuunteli niitä hiewahtamatta, ja eräänä kertana huudahti hän: "Woi kun minulla on ollut hywä äiti, minä tahdon tulla hänen kaltaisekseen". Niin meniwät asiat eteenpäin. Isä teki työtä ja pikku Kaarina hoiti taloutta; olipa isä saanut takaisin melkein kaiken entisen iloisuutensa. Kaswitarha rupesi taasen hedelmöimään, sillä pikku Kaarina hoiteli sitäkin kuten äitinsä ennen.
Eivät he minun leikistäni lämmenneet tai minun ilostani ilahtuneet, kävivät päinvastoin kahta jörömmiksi ja vetäytyivät loitommalle kuin maalaiset jotakin markkinakummaa katsomaan. Huomasin kaikesta, että olin vain erikoisuus, vain outo originaali heidän mielestään. Ja niin rupesin minäkin alkuperäisen luontoni jätteitä häpeämään ja pyrkimään kaikessa heidän kaltaisekseen.
Maria vastasi tyynesti: Ehkä tapahtuu vielä semmoista, mutta silloin tahdon olla mukana. Mitä isäni ja äitini ovat kestäneet, sitä minäkin. Isäni puhuu ihaillen äidistäni, ei hänen kauneutensa vaan hänen jalon luonteensa ja uhraavaisuutensa tähden. Hänen kaltaisekseen tahdon tulla. Samassa syöksi Martti sisään huudahtaen: Täälläkö sinä olet, Maria?