United States or Comoros ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vahdin luota se lensi taas ukon napille, ja tätä peliä se yhä pitkitti, ikäänkuin haluten oikein kiusata heitä kaikkia ja tehdä heistä pilaa. Kissa kehrää, koira murisee, ukko Swart mutisee, turilas surisee ja niin kului kokonaiset kolme tuntia. Kun nyt taas oli ukko Swartin vuoro ja hän irvisteli ja väänteli suutaan, astui hänen naapurinsa, ukko Witt, tupaan. »Päivää kans', naapuri!
Glaukus ei ole murhaajasi en koskaan sitä usko! Sitten hän taas alkaa, taas vaikenee, jälleen kauhistuneena mutisee itsekseen: 'Mutta jos se sittenkin on hän!» »Onneton Ione!»
Jo horjahti Mahais-Paavon käsivarresta lumeen tuossa se veisaaja nainen, mutta tuskin huomaakaan Paavo enää sitä. "Eteenpäin, Jumalan tähden eteenpäin", mutisee hän, "muutoin ollaan ihan hukassa!" Eteenpäin pyrkiikin vielä jokainen. Tuomas ja Antti ovat levähtäneet yhdessä ja eteenpäin taas tarpovat hekin tietämättä, missä ovat kaikki muut. Puoliksi on jo peittänyt lumi tuohon erään naisen.
Muttinen mutisee jotakin aurinkokylvyistä ja tervasta ja pikiöljystä ja vaseliinista ja uimisesta ja multaurheilusta ja häkäisestä saunasta ja kuhnimisesta ja karhunrasvasta, kun menee hakemaan sairaalle veikolle naukkua.
Vetelevät lihat reisistä, hautaavat elävältä. Helpointa olisi olla sen, joka ei tätä ajattele. Mutta lieneeköhän niitä montakaan. »Tämäkö, tämäkö on Runebergin kansaa, Topeliuksen kansaa?» mutisee Muttinen.
Koko olennosta henkii luonnollista, itsetiedotonta suloutta, joka herättää kaikissa ehdotonta ihailua. "Dulcis virgo Maria, madonna venerabilis", siteeraan minä Notkeria, kuiskaamalla ystäväni korvaan tuon fraasin. "Sanoisit mieluummin Kleopatra, tahi paratiisin mustasilmäinen houri", mutisee hän silmiään tytöstä pois kääntämättä.
Kissa kehrää, koira murisee, ukko Swart mutisee ja turilas surisee ja niin kului kolme tuntia. Kun nyt taas oli ukko Swartin vuoro ja hän irvisteli ja väänteli suutaan, astui hänen naapurinsa, ukko Witt, tupaan. "Hyvää päivää, Swart! No, kuinkas sinä voit? Tahdoin vaan kuulustella oletko yksin kotona". "Niin onkin, yksin olen, Witt". "No Swart, oletko harkinnut asiaa?"
»Hm, viljaa, hiljaa, liljaa, niljaa», mutisee Aapeli. »Niin, ei löydy muita riimejä. Mutta ehkäpä te vakavammasta... Tässä on sellainen: Oli minunkin syömeni kerran hellä ja hyvä, ja henkeni herkkä ja...» Muttinen kuuntelee kauan. Siinä hän ajattelee, että Kikan ääni tuntuu levottomalta; ja eiväthän nämä runot ole sen huonompia kuin muidenkaan. Mitäs, jos auttaisi häntä esille?
Mutisee Björn Finne: »Tokko täss' ois sentään kiire parhain?» Hurtta hymyilee: »Mies sokko! Sankarkuolo liian varhain kellekään ei koita koskaan.» Ja hän viittaa kädellänsä. Vaikenee Björn Finne, joskaan tuost' ei tuiki mielissänsä. Affleck lausuu: »Arnkil! Teistä pitänyt jo olen kauan, teiss' on taiston tulta, peistä, kylmyyttä myös kylkirauan.
Hän paiskaa sen niin kovasti, että nukkuja herää ja huomaa istuvansa paitasillaan ja peite korvissa kylmällä lattialla. Eivät anna minulle unessakaan rauhaa, mutisee hän ja vetäytyy takaisin sänkyynsä, toivoen vihdoinkin saavansa nukkua. Tuskin on hän sielunsa siunannut ja syvään huoannut, kun joku raottaa ovea, ja jotakin heitetään huoneeseen. Kuka siellä? Erkko! Mitä sinä siellä?