United States or Bulgaria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kissa kehrää, koira murisee, ukko Swart mutisee ja turilas surisee ja niin kului kolme tuntia. Kun nyt taas oli ukko Swartin vuoro ja hän irvisteli ja väänteli suutaan, astui hänen naapurinsa, ukko Witt, tupaan. "Hyvää päivää, Swart! No, kuinkas sinä voit? Tahdoin vaan kuulustella oletko yksin kotona". "Niin onkin, yksin olen, Witt". "No Swart, oletko harkinnut asiaa?"
ILLI. Teitä kaikkia varoitan Leikistä luvattomasta, Ettei niinkuin Kullervolle Kova kohtalo tulisi. MUTRU. Ilvonko, emännän kanssa Liitossa, tytön turilas! Hän on Pohjolan perua. KITKA. Suohon se viholaiskukka, Hirttonuorien punoja, Hänet suohon laahatkaamme! Illi, täst' otakin kuokka! Minä kirvestä kohotan. Uhkaavasti. Koskekaahan, koiran pennut, Tyttöä, jos tohtinette! Tällä teistä teen tuhoa.
Kuinka turilas surisi. Miten ukko Swart tuumaeli ukko Wittin kanssa. Swart selittää asian eukollensa, mutta tämä istuu kuin neulojen kärjillä. Kuinka Swartin emäntä ja Wittin emäntä itkevät kuin jos olisivat ruoskitut ja kuinka poikanahjus ei ensinkään tahtonut itkeä. Seinäkello naksutti: tik tak! tik tak! Oli toinen helluntaipäivä vuonna 1854.
Ukko Swart nukkui, kissa nukkui, koira nukkui, mutta turilaat eivät nukkuneet, ne lentelivät suristen sinne tänne, ja eräs oikein vanha jörö niistä istahti ukko Swartin nenänkärjelle. Oikeastaan ei se ollutkaan mikään kärki, siksi oli se liian leveä ja mukulamainen, olipa se ennemmin nappi. No niin, turilas se käveli lystikseen ylt'ympäri nappia.
No niin, turilas se käyskeli ympäri nappia ja huvittelihe. Mutta tämä oli ukolle vähän haitaksi, hän irvisteli pahoin ja liikutteli suupieliään, mutta siitä ei ollut apua. Vihdoin turilas kyllästyi tähän leikkiin. Se lensi ukko Swartin napilta kissan silmille ja täältä koiran luo, jolle se kuiskasi jotain korvaan.
Tai pakra irtautuu uudestaan, ja Kukkelman kaatuu taaksepäin, heiluva pakra käsissään. Siinä hän kellottelee kivien välissä rannalla ... sattuikin sellaiseen kuoppaan. Naiset nauravat. Joku huutaa: Niin liikuttaa jalkojaan kuin turilas! Toinen: Nouse pois, kilpikonna! Sakris harmistuu. Hänen naamansa on kelmeä ja vihreä. Häntä väsyttää. Jalatkin ovat jälleen sellaiset ... ja hartioissa on särkyä.
Vahdin luota se lensi taas ukon napille, ja tätä peliä se yhä pitkitti, ikäänkuin haluten oikein kiusata heitä kaikkia ja tehdä heistä pilaa. Kissa kehrää, koira murisee, ukko Swart mutisee, turilas surisee ja niin kului kokonaiset kolme tuntia. Kun nyt taas oli ukko Swartin vuoro ja hän irvisteli ja väänteli suutaan, astui hänen naapurinsa, ukko Witt, tupaan. »Päivää kans', naapuri!
Vihdoin kuitenkin turilas kyllästyi tähän leikkiin; se lensi ukko Swartin napilta pois kissan luo ja täältä koiran luo, jolle se kuiskasi jotakin korvaan koiran luota lensi se taas Swartin napille ja tätä leikkiä se yhä pitkitti, kuin jos se olisi tahtonut oikein kiusata heitä kaikkia ja tehdä heistä pilaa.
Minä ojensin hänelle visiittikorttini ja hän katosi samaa tietä kuin oli tullutkin. Katselin taaskin ympärilleni. Kuinka täällä oli hiljaista ja kuollutta! Eikö heillä ollut yhtään lasta? Mitä varten nämä suuret, autiot huoneet ? Pitemmälle en päässyt ihmettelemisessäni, kun äskeinen turilas palasi ja sanoi rouvan pyytävän minua tulemaan luokseen.
Turilas tarttui lukkoon, mutta ennenkuin hän avasi oven, käänsi hän vielä päätään ja kiinnitti harmaat silmänsä minuun. Ettehän vaan liene kylmä? En toki olekaan. Siellähän on suoja ulkona ja minulla oli turkki päällä. Hän avasi oven ja laski minut sisään. Ikkunat olivat peitetyt ja huone niin pimeä, etten alussa eroittanut niin mitään.