United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Ole hyvä ja kuulusta, eikö hän kohta tule!" lisäsi hän jotenkin kärsimättömästi; sillä hän näki, että itse sävyisä rovasti, jonka oli vihkimys toimitettava, silloin tällöin katsahti odottavin silmin salin oville.
Kaikki se hymy, joka ei koskaan ollut jättänyt hänen kasvojansa, oli nyt niistä poissa, ne olivat pidentyneet ja kalpea vihan-ilme vavahteli niiden lihaksissa. Me tapaamme toisemme vielä! sanoi tulokas ylpeästi ja lyhyesti nyykäyttäen päätänsä ylöspäin. Ja hän läksi ulos. Silloin rupesivat muutamat työmiehet huutamaan: tulkaa pois, tulkaa pois! Ja kaikki väki alkoi liikkua kirkon oville päin.
Lähen surman suun esille, Kalman kartanon oville, suurille sotasijoille, miesten tappotanterille: viel' on Unto oikeana, mies katala kaatamatta, kostamatta taaton kohlut, maammon mahlat maksamatta, muistamatta muutki vaivat, itseni hyvin-piännät." Kuudesneljättä runo
HERRA TOPIAS. Tulen vaikka Tartaruksen oville asti, sinä senkin pirunkurinen veitikka. HERRA ANTREAS. Minä kanssa. KOLMAS N
"Kenties akatemian oville asti." "Valehtelematta." Herra astui toisen askeleen sillitynnyriin päin. Topias katsoi häntä sinisempään silmään ja kysyi: "Pidättekö sillistä?" "Pidänkö sillistä? Oh! Enhän minä muuta söisikään, komisariuskin..."
Veisti pilkat pitkin puita, rastit vaaroihin rakenti jalon otsosen oville, rahasaaren rantehille. "Sitte sinne tultuani, perillen osattuani ei ollut keihon keksimistä, ampuen ajelemista: itse vieri vempeleltä, horjahti havun selältä; risut rikkoi rintapäänsä, varvut vatsansa hajotti." Siitä tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Otsoseni, ainoiseni, lintuseni, lempiseni!
Kummitus-munkin sanotaan tästä näin huonosti onnistuneesta apajastaan niin suuresti hävenneen, jotta pitkä aika kului ennenkuin hän taas uskalsi tulla näkyviin ihmisiä syntiin kiusaamaan. Luulo joulupukista, joka vaikeroiden ja uhoillen käy ympäri kolkuttamassa yöllä ihmisten oville ja päivän tullessa katoaa hirveästi ulvoen, oli muinoin niin yleinen, että se oli tullut sananparreksi.
"Tuota itken tuon ikäni, puhki polveni murehin, kun ma uin omilta mailta, tulin mailta tuttavilta näille ouoille oville, veräjille vierahille. Kaikki täällä puut purevi, kaikki havut hakkoavi, joka koivu koikkoavi, joka leppä leikkoavi: yks' on tuuli tuttuani, päivä ennen nähtyäni näillä mailla vierahilla, äkkiouoilla ovilla."
Oi, armas Gertrud! Kuin moneen paikkaan käyvä kuulasade Tää liian surman mulle tuo. KUNINGATAR. Mit' ääntä? KUNINGAS. Oville vahdit! Miss' on vartijani? Mit' asiata? AATELISMIES. Turvaa etsikäätte. Ei reunains' yli tulvaileva meri Rajummin maita niele, kuin Laertes, Kapinajoukon johtajana, alleen Lyö vahdin.
»Oi, sa Tähti, Luojan luoma, anna kengät mulle, että ma ehjänä joutuisin kotimaalleni siunatulle.» Antoi Tähti kengät hälle. Keveämmin hän juoksi. Kuolla oli nälkähän. Tuli hyvien ihmisten luoksi. Koputti tupien oville: »Oi, ihmiset armahtakaa! Aukaiskaa, hyvät ihmiset, mua kuolema ajaa takaa.» Aukaisi ihmiset ovensa ja antoivat hälle ruokaa. Kysyivät, ken oli hän. »Oi ihmiset anteeks suokaa!