United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tämä kärsimys pian päättyy", lausui Markus äänellä, jonka piti tyynnyttämän tyttöä, mutta joka puoleksi tukahtui hänen omasta sisällisestä liikutuksestaan. Tyttö oli vaiti ja rupesi aukaisemaan siteitä. "Hyvä ainakin, että se on minulta säästynyt te ette ole uudestaan kättänne vahingoittaneet", sanoi hän otsaansa kohottaen. "Haava paranee sangen hyvin. Ei tule jäämään arpeakaan tästä".
"Leonore tietää kyllä, ett'ei tohtori tieteellisiltä töiltään ehdi paljon muistelemaan häntä, että jonkun toisen täytyy pitää hänestä isällistä huolta" minä huomasin heikon punan lentävän herra Claudiuksen kasvojen yli hiusrajaan saakka "kunnes hän jälleen voi palata kotiin Dierkhofiin... Minä tunnustan teille, että te olette lohdutukseni tänä vaikeana hetkenä ja vaikk'ette tahdokaan ojentaa Leonorelle kättänne, olette kuitenkin ankara ja vakava mies ja tyttö on vielä ihan lapsi niin sanoissaan kuin töissänsä "
Ne toteutuivat äkkiä, kuin lumouksen kautta. Ihmeteltävä sattumus kohotti minut teidän tasalle, salli minun koskea teidän kättänne, kuulla teidän ääntänne ja elää teidän taivaassanne! Oi! siinä oli liiaksi onnea, minä jouduin hurmoksiin, tulin hulluksi... Suokaa anteeksi, Jolanda, oi! suokaa se minulle anteeksi!"
Vasta nyt tyyneen harkinnan hetkenä huomaan minä itsekin, että oli rohkeaa pyytää teidän kättänne; löytyy muuri meidän välillämme, yhteiskuntasuhteiden, säätyrajoituksen muuri, jonka yli te ette tahdo nousta, ja sentähden oli kerrassaan uhkarohkeaa koettaa sitä rikkoa.»
"Ei, ei, tyttöseni, ei minulle, vaan sinulle on tämä vaimo kiitollisuuden velassa, jos hänen lapsensa saa elää. "Kuuletko, vaimo? "Sano se miehellesikin, ja joll'ette kunnioita Kleaa niinkuin jumalatarta ja joll'ette aseta kättänne hänen jalkansa alle, niin teidän täytyy mutta minä en tahdo toivoa teille mitään pahaa, sillä eihän teillä entisestäänkään ole juuri liiaksi hyvää."
"Sir," vastasi laulaja, "oletteko koskaan tuntenut kesän läheisyyttä?" "Sallikaa minun puristaa kättänne. Minä ihailen sitä kysymystä, jolla te vastasitte minun kysymykseeni. Jos teillä ei kiirettä ole, niin istukaa ja puhukaa vähän minun kanssani." Laulaja nyykäytti päätänsä ja istui.
"Kertomuksenne on ikävä todellakin", sanoi rovasti. "Jumala rankaisee mutta Jumala voipi myös kääntää kaikki vielä parhain päin. Te pyydätte minulta neuvoa, ja minä annan sen teille ystävänänne ja opettajananne. Jooseppi on kuten tunnustatte, teidän lapsenne ja siis saapa teidän isällistä huolenpitoanne. En epäile siitä, että olette koettaneet kasvattaa häntä hyväksi ihmiseksi, mutta jos siinä ei ole ollut onnea teillä tähänasti, älkää sittenkään vielä ottako kättänne hänestä.
Ei, ei ole täysiä ihmispetoja! Just, me pysymme yhdessä. Aivan varmasti! Tekö muka tulisitte toimeen ilman palvelijaa? Te unohdatte haavanne ja että voitte käyttää vain toista kättänne. Ettehän te voi yksin pukeutua.
Mutta jos hän niin on, vaikka hän olisi köyhin kaikista, jotka ikänä ovat pujottaneet miekkavyönkielen soljen läpi, on hänellä sittenkin oikeus pyytää teidän kättänne. Sen vannon pyhän Yrjänän, herttuaallisen kruununi ja tämän ritarimerkkini kautta! Haa, jalot herrat», lisäsi hän, kääntyen läsnäolevien ritarien puoleen, »tämä päätös toki luullakseni on ritarisääntöjen mukainen?»
Tietäkää, teidän herruutenne, että Anna, Lapinmaan rajoilla kaswanut tyttö, on loitsija, hän loitsii jokaisen silmät sokeiksi, hän lumoo jokaisen korwan kuuroksi, hän woi mennä huoneesen awaimen reiästä ja muuttaa lemmittynsä kyykäärmeeksi, joka myrkyllisellä kielellänsä pistää teidän kättänne ja sitten solahtaa tiehensä. Jospa waan näkisitte hänen silmänsä!"