United States or Rwanda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hei, Ville, myy sie viulus, ja osta viinaa sie! "Jos myin oman rakkaan viulun, mua hurjaks he luulla vois: niin monta riemun päivää me yhdessä soitimme pois." Mut kun tulin Taivalkylään, kävin kievariss' äkkipäin ja hurjan Vekkuli-Villen jalat ristissä pöydällä näin; hän kumppaniseurass' istui, suli kaikki hurmoksiin. Sa hurja Vekkuli-Ville, no, terve näkemiin!
Ne vilkkuvat, ne välkkyvät, Mä silmin seuraan noita. Ja soutaessain järvellä Sen tyyntä peilipintaa Nään yllä tähtitaivahat Ja alla yhtä rintaa. Ja mieli käy kuin hurmoksiin, Ja aatos kauvas entää, Ja on, kuin sielu siipysin Tuonn' ylös tahtois lentää. Oi, tähtyet, yön kynttilät Ikuisell' ikkunalla, Te vilkkukaa, te välkkykää, Kun kuljen maailmalla!
Ne toteutuivat äkkiä, kuin lumouksen kautta. Ihmeteltävä sattumus kohotti minut teidän tasalle, salli minun koskea teidän kättänne, kuulla teidän ääntänne ja elää teidän taivaassanne! Oi! siinä oli liiaksi onnea, minä jouduin hurmoksiin, tulin hulluksi... Suokaa anteeksi, Jolanda, oi! suokaa se minulle anteeksi!"
Sen sanottuansa meni hän pois, jätettyään minut riemun hurmoksiin. Onni herätti minut henkiin. Hänet saan omakseni! hän rakastaa minua! Tämä ajatus oli nyt koko maailmani. Siitä pitäin lisääntyivät voimani päivä päivältä. Lääkärinäni oli linnueen parran-ajaja, sillä muuta lääkäriä linnassa ei ollut. Nuoruus ja luonto jouduttivat paranemistani. Koko kapteenin perhe hoiteli minua.
Mashaa vältellen mä tahdon Vapauteni saavuttaa. Mutta silmät, sini silmät Aina ovat edessäin, Ne ne hurmoksiin mun saavat, Rauhan poistaa mielestäin. Kun sä kuulet nämä tuskat, Sääli, Masha, mua oi! Sinä herätit muu henkiin, Muut ei pelastaa mua voi. "Mitä arvelet tästä?" kysäsin Shvabrinilta, odottaen kiitosta, kuin minulle välttämättömästi tulevaa veroa.
Mun kauneus saa yhä hurmoksiin, mut ken mua herjaten siitä moitti, vain toteen näytti, ett' ylimpään hän itse kohota turhaan koitti. Ikuisen kauneus-ongelman vain lempi tajuunsa saada voi; tääll' itsekkö näkee puutteita vain, elon-kieltäjä houkka, mi suutaan soitti!
Hei, Ville, myy sie viulus, Ja osta viinaa sie! "Jos myin oman rakkaan viulun, Mua hurjaks he luulla vois: Niin monta riemun päivää Me yhdessä soitimme pois". Mut kun tulin Puolitiehen, Kävin kievariss' äkkipäin, Ja hurjan Vekkuli-Villen Jalat ristissä pöydällä näin; Hän kumppaliseurass' istui, Suli kaikki hurmoksiin. Sa hurja Vekkuli-Ville, Noh, terve näkemiin! HYV
Mut kun tulin Puolitiehen, kävin kievariss' äkkipäin, ja hurjan Vekkuli-Villen jalat ristissä pöydällä näin: hän kumppaniseurass' istui, suli kaikki hurmoksiin. Sa hurja Vekkuli-Ville, no, terve näkemiin! Läks nuori laulaja taistohon, soma kuolla, kun nuolet tuiskii!
Silloin jouduin minä hurmoksiin aivan, sillä "viepäs kehveli sitä enkeliä, joka siellä heiskuu", sanoi eräs tupakkasuinen naapurini, ja enkelin näköinen se heiskuja todella olikin. Minäkin olisin ehkä tuota ilmestystä pitänyt enkelinä, jos hänellä vaan olisi ollut siivet ja joll'ei hän olisi osoittanut olevansa ihminen lausuessaan: "ich bin Margaretha."