United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hevonenkaan ei ollut tavallinen rahtikoni, vaan uljas ja vahvannäköinen, kuin paras syöttiläs. Mies se kuitenkin kaikista merkillisin oli, pitkä, solakka ja muutenkin pulskan näköinen. Ruumiin mukainen puku teki vielä hänen tarmokkaan vartalonsa erittäin huomattavaksi.
Hän ei kuitenkaan sanonut mitään, otti vain sikarin, sytytti sen ja veteli siitä tavallista paksumpia savuja, väliin niisti aina sikarinsa päästä valkean harmaaksi palaneen karren pöydällä olevaan porovatiin, kuten oli nähnyt herrainkin tekevän. Kun isäntäkään ei puhunut mitään, niin nimismies nousi istuimeltaan, nähtävästi lähteäkseen taipaleelle, vaikka ei vielä hevonenkaan ollut aisoissa.
»Ja on se niin vankka, että tuolta Ylikylästä asti vetää niin suuren kuorman luutia, ettei hevonenkaan vetäisi.» »Ylikylästäkö tämä on?» »Ylikylästä», vastattiin. »Kenen poikia?» Sitä ei kukaan pojista tiennyt. »Kenen poika sinä olet?» kysyi mies Iikalta. »
"Mikäs pata-saksa sieltä näin myöhään tulee pitkällä reslare'ellä" ... sanoi Helka. Samassa korahtivat re'en jalakset, kun mies ajoi salvaimen sivutse pihaan. "Nyt tuli isä" ... huusivat yht'aikaa lapset, kun kuulivat hevosmiehen ajavan pihaan ja hyppäsivät ikkunasta katsomaan. "Ei olekaan isä ... ei tuo ole meidän hevonenkaan ... kuka hän lienee" ... tuumasivat lapset.
Kreeta kumminkin oli varovaisin kaikista, hän käänsi vasemman sukkansa nurin, sillä siten sanoi hän silmänsä näkevän asiat oikein. Eikä asia katsomisesta valjennut, ei valjennut hevonenkaan, musta se oli, ja kiiltävän musta sittekin. Onkohan joku vaan luvatta hevosta vaihtanut kanssanne, sanoi isäntä miettien. Ruvettiin siinä miehissä hevosta katselemaan.
Severin ei ollut vilpistelevä mies ja sen vuoksi oli hänen hevosensakin kaikkia vilppiä vailla. Ja kun Severin ei myöskään ollut liian tulinen, niin ei ollut pelkäämistä, että hevonenkaan rupeisi radalla hätiköimään ja rikkomaan. Ensimmäinen ratakerta oli loppumaisillaan. Samassa kolkkasi kello toisteen. Kohta sen jälkeen saapui Severin lähtöpaikalle ja jatkoi matkaansa uudelleen.
Siksi, että sain seitsemännen kerran repat papintutkinnossa. Kärpäset olivat pilkuttaneet Gadolinin kodeksin; ei hevonenkaan olisi voinut lukea semmoista hepreaa. Silloin ajattelin: olkoon. Minä lähden ja rupean kuninkaan rakuunaksi. Ja senvuoksi hurrasit niin riivatusti kuninkaalle. Mutta eihän sinusta tullutkaan rakuunaa. Mitäs vielä!