United States or French Southern Territories ? Vote for the TOP Country of the Week !
Yhdessä varmaan jaatte kaiken.» »Tavallaan», myönsi Eevi vähän epävarmasti. Mutta yhtäkkiä nousi hän, kietoi kätensä Sirkan kaulaan, suuteli häntä ja sanoi sydämellisesti: »Sinulla on sydän kultaa. Oikein tekee hyvää tavata.»
Portaita myöten kohosi hän sitten porstuan yläsillalle, jonne hänellä oli vakituinen makuusija laitettu, kun hän Sipolassa päivätöitään teki. Ja nahkaset korvilleen vedettyään vaipui vanhus pian uneen. Mutta kauan vielä ukon mentyä istui Aapo äänetönnä katsellen ikkunasta tummaan ulkoilmaan eikä tuvassa kuulunut muuta kuin sirkan vapiseva sävel seinänraossa lähellä uunia.
Vaan kauvan vielä ukon mentyä istui Aapo paikoillaan, äänetönnä katsellen ikkunasta tummaan ulko-ilmaan eikä tuvassa kuulunut muuta kuin sirkan vapiseva sävel seinän raossa lähellä uunia. Hiljaa oli kaikki, hiljaa tuvassa, hiljaa ulkona ja näyttipä yksinäinen mies jo käyvän hiukan levottomaksi. Syvän huokauksen hän rinnassansa huokasi, kohosi seisoalleen, otti nuttunsa naulasta ja istuutui taas.
LADY MACBETH. Voi, heränneen heidän pelkään Ja tekemättä jääneen työn; ei rikos, Vaan yritys se meidät tuhoo. Vaiti! Asetin valmihiksi miesten puukot; Ne huomasi hän kai. Jos ei hän olis Isääni muistuttanut nukkuessaan, Min' oisin tehnyt sen. Mun mieheni! MACBETH. Nyt on se tehty. Kuulitko sa mitä? LADY MACBETH. Yöhuuhkan huudon vaan ja sirkan laulun. Puhuitko sinä? MACBETH. Milloin?
Teitä hakevi haluni, Mäet, joilla mesimarja, Punaposki puolukkainen Luona sirkan laulavaisen Nuorukaista noukkimahan Haasteli, ilohalulla.
Annapas sieltä tulla oikeata tanssin säveltä. Noin, noin, hei vaan! Kyllä se Janne osaa. Pankaapa joutuun miehet. Ottakoon omansa itsekukin ja minä otan kainaloisen kanani. Sinä ja minä ja Sirkan Liisa, Puntun Paavo ja Juortanen Jussi, Kapakka Lassi ja Myllärin Matti JOHANNA. Kuulehan, Risto. Pari sanaa ensin. RISTO. Vaikka kolme. Vai niin. Oikeinko sitä mennään loitomma, ettei muut kuule.
Riemu se vaan heti vie unosen, kuvahas pyrin kiinni, Yksinp' oon poloinen, kuullen vaan laulua sirkan; Silloin luoksesi, voi, huokaus sydämestäni nousee!» Annapa näin: »Elias, tosin oot sinä kultani kalliin!» Lausui ja vaikeni taas, silmässäpä kyynele kirkas Loisteli vienoinen »niin ei isäkään sua rakkaamp' Oo, ei äitinikään. Sinuhun minä luottelen aina.
Hän luki silloin vaan iltarukouksensa, kuten äijänsä oli opettanut, ja tirkisteli sitten pelotta pienestä ikkunasta rösöisiä petoja, jotka ulkona vongeltelivat. Nyt oli luonto ääneti. Kun rukki vaikeni, säesti ainoastaan siristävän sirkan loppumaton laulu hiljalleen äänettömyyttä, sillä eihän Mari usein sitä kuullutkaan. Rukin surina ja sirkan sirinä, siinä kylliksi Mari neitosen ratoksi.
Viljo väsyneenä matkasta pantiin kohta nukkumaan, ja sen tehtyänsä alkoi Eevi Heikille kertoilla matkamuistojaan. »Olisitpa nähnyt Sirkan», jatkoi hän innostuneena, kerrottuansa heidän yhtymisestään, »miten erinomaisen sievä hän oli!» »Sekö on hänen pää-ansionsa», kysäisi Heikki totisena, vaikka veitikkamaisuus välähti silmäkulmain alta.
Antti armas herttaseni. "Antti armas herttaseni, Sinisilmä sirkkuseni! Konsa meille häät tulevi?" "Huomenna meille häät tulevi." Antti armas naitettihin, Mitä tuon häissä keitettihin? Sirkan siivet, torakan koivet, Peiposen peräpakarat, Västäräkin väärät sääret, Pienen linnun piipottimet. "Antti armas herttaseni Käy nyt yöksi viereheni!"