United States or Western Sahara ? Vote for the TOP Country of the Week !


Ikävöi niin että tuskin voi hengittää, niin että ikävöiminen teki sielun vallan tyhjäksi ja otti viimeisen huokauksen. Ja päivä valkeni ja hämärä seurasi sitä, sekä tänäpäivänä että seuraavana päivänä, mutta Karia ei kuulunut tunturilta. Silloin Sigrid Bergslienissä kävi levottomaksi; kuuteen päivään ei Knapstadin Kari ollut talossa käynyt, mitähän lie tapahtunut, kun tällaista voi sattua?

Keitähän lurjuksia ne lienevät? virkkoi nuorukainen; siitä olen vakuutettu, etteivät ne kuulu tämän seudun rahvaaseen ... varmaan on elinkautisvankeja karannut... Nuorukainen vaikeni, sillä hän kuuli lehtimajasta syvän huokauksen.

"No mitäs te silloin teitte?" kysyin. "Ka me vietiin hänet kasiirmiin, pappi siunasi ruumiin, tehtihin arkku ja nyt hautahan viedään." Nuo viimeiset sanat toivat mukanaan syvän huokauksen. Vainajalla näkyi ystäviä olleen. "Tunnetteko te hänen kotioloistaan?" kysyin taasen. "Ka miks'en minä niitä tietäisi, kun naapurista olen," sanoi mies. "Kyllähän siellä surkiasti on asiat."

Ken meistä ei ole ainakin kiihkon ja ärtymyksen tilassa joskus ajatellut: "kevyemmältä ja mieluisammalta tuntuisi toki elämä, jos tuo ihminen ei olisi vaivanamme", tahi: "jopa päästäisin helpoituksen huokauksen, jos vaan se tai se ihminen näkyvistäni katoaisi" j.n.e. Mutta, tässähän piileekin jo alku murhaan!

Niin, niin, niin", jatkoi pastori vetäen pitkän huokauksen, "niin se on, niin se on; eihän minunkaan maallinen menestykseni ole niin kehuttava, ettei minultakin voisi päästä epäsointuja, jos vaan tahtoisin kosketella niitä säveleitä.

Ne toi pikku Maria sanoi muori ja päästi suuren, huolestuneen huokauksen litistyneestä rinnastaan. Adelsvärd kysyi, missä Maria oli. Se on jo mennyt nukkumaan kamariinsa. Sen tuli pää kipeäksi, kun puutarhatyössä oli niin kovin kuuma! Miksi te teetätte hänellä työtä keskipäivän helteessä? Niin vahva ei hän ainakaan ole! sanoi Adelsvärd moittien. Muori peräytyi hieman yskien.

Silmänräpäyksessä herkesi kone ponnistelemasta, kuohu perän alla silisi sihisten, ja köysien avulla vetäytyi laiva hiljalleen laituriin. Siihen päästyään päristeli se sieraimiaan kuin tiukkaan ajettu hevonen ja puhalsi sen perästä rinnastaan pitkän, voimallisen huokauksen helpotuksesta ja itseensätyytyväisyydestä.

Käden anto ei ollut lämmin eikä sydämellinen kuten ennen aina oli ollut; se oli kylmä, kiireinen ja arastelewainen. Kun hän oli saanut tuon melkein pakollisen ja puolinaisen onnentoiwotuksensa tehdyksi, meni hän horjuen ja hoiperrellen pois heidän luotansa ja istui herwottomasti pöydän päässä olewalle tuolille, päästäen samassa kumisewan huokauksen. "Woi hywä isä!

Iltasin, oltaessa Gerdan huoneessa tavalliseen keskusteluaikaan, ei tytöllä näyttänyt olevan enää mitään halua kyselemiseen enempää kuin vastauksiinkaan, hän istui vaan mykkänä, innokkaasti tehden työtänsä, ainoastaan silloin tällöin vetäen syvän huokauksen, ja kuin Gerda kehoitti häntä laulamaan, epäsi hän aina.

Niin tavatonta kuin se olikin, jäi isäntä nyt toisten jälkeen pitemmäksi aikaa tupaan. Mieliala tuossa pilviin katsellessa ja tuulen vihellystä kuullessa näkyi yhä synkkenevän. Kun hän otti kätensä pois ikkunalaudalta ja oikaisihe penkille pitkäkseen laskien syvän raskaan huokauksen rinnastaan, katsahti takan luona puuhaileva emäntä häneen arasti ja kummasteleva ilme silmissä.