United States or Mauritania ? Vote for the TOP Country of the Week !
KARIN. Ja tuossa Anian niin kalvea kuin kuolema. Kuinka ymmärrän kaiken tämän? KARIN. Kuinka on laitas, Margareta? MARGARETA. Enhän tiedä. Tiedänpä, että nousee nyt tässä hälinä; mutta sydämmeni on karastunut käydessäni tänne halki ylenkatseen kovan ja kylmän kivistön, ja syöksenpä nyt ilman huolta ulos suustani tuiman totuuden kuin louhikärme kidastansa syöksee vihan liekkiä.
KIMMO. Tässä huoneessa ankara Kalma kävi ja kaikki kontoonsa tunkkaiseen vei, vaan Kimmon jätti, ehkä työläästi hänkin pelastui sen kourista. KULLERVO. Nämät tapaukset tiedän. Kuinka on laitas? KIMMO. Paremmin toki. KULLERVO. Ole iloinen, ystäväni! KIMMO. Ei aikaa iloon, koska salaisuutta mun mietiskellä täytyy. KULLERVO. Mikä on se salaisuus? KIMMO. Saitko tiedon, mies?
Paljainpäin seisoivat lappalaiset hänen ympärillään ja katselivat häntä pyhällä kunnioittamisella. "Me täydyimme sitoa hänet," virkkoi joku heistä. "Henki tulvas hänehen suuressa mitassa, ett'ei hänen ruumiinsa voinut kestää sitä." Thorsen silmäili häntä. "Kuink' on nyt laitas?" kysyi hän. "Minunko? jok' olin, olen ja olen oleva!" tutkas Tudekas. "Taivuta polves!" ärjähti tyttärelleen.
Kuinka taisin astua tuon jalon, korkean temppelin pyhästä ilmasta tähän kuumaan masuuniin alas? Minä mieletön! CANZIO. Ken huutaa? MARIAMNE. Rachel, varro! RACHEL. Minä kirmasen, juoksen ja kirmasen! CANZIO. Rachel! RACHEL. Canzio! Ahaa! Nyt löydän sinun viimein. Mutta mies makaa. CANZIO. Kuinka on laitas, sisär? RACHEL. Joteskin hyvin. Mutta katselkaamme miestä, joka makaa purpuraisella vaipalla.
"Seisonpa niinkin", sanoi toinen; "mutta miten on sinun laitas, veikko Pilviparta?" "Rupeen vanhaksi käymään", vastasi Pilviparta. "Tuuli taittoi oksan latvastani." "Olethan lapsi vain minun rinnallani", sanoi Rutimo honka. "Vain kolmensadan viidenkymmenen vuoden vanha, ja minä jo olen täyttänyt kolmesataa kahdeksanyhdeksättä. Lapsi vain! Lapsi vain!"
Sun laitas sentään onpi toista aivan; Sä säilyttää voit, mit' ei kukka voi, Sä säilyttää voit lempes lahja taivaan, Jok' elon syksylläkin vihannoi; Kun rinnan täyttää lempi, rakkaus, Ain' onnellakin siell' on asumus. Siis lemmenkukka alat' tuoksuvaisna Sun sydämessäs onnen tuottakoon! Ja Herran armolähteet uhkuvaisna Ne virvoitusta kyllin vuotakoon!
Kovin irstasluontoinen mies, ja vahva, hirmuisen vahva. ESKO. Herran Kiesus, Antres, juostaankos päämme mäntyyn? ANTRES. Kuinka on laitas? Olethan ilman hattua ja toista kenkää! ESKO. Olkoon niin! ANTRES. Ne etsimme ylös. ESKO. Ei, kraatari, metsä saantinsa pitäköön! Huolisinko yhdestä hatusta ja kengästä? Peeveli! jos oikein vihastun, niin kaikki nutut päältäni heitän ja myyn itseni Ryssälle.
PISANO. Saattakaat hän pois ja vahvaan talteen teleen ja kalterien taakse, ja muistakaat, että vartijoitsette häntä tarkasti. MARIAMNE. Rachel, kuinka on laitas? 1:N PALVELIJA. Hänen silmänsä kirkastuu ja saavat ymmärryksen katseen taas. MARIAMNE. Rachel? RACHEL. Mariamne, minä herään kuolemaan; niin, kohta, kohta kuolen.
Sun ol' laitas toinen; Veristen miekkain melskatess' sä läksit, Kun kyll' ois kunnon urhon työtä ollut; Vois siitä luulla, että vieraan maan Sa katsot paremmaksi isänmaatas. AKSEL. Mun isänmaatan'! Mik' on isänmaa, Mi veljeskansa, vimma, vallanhimo Kun joka suoness', sydämessä kiehuu? Mitk' ovat urhon, mitkä alamaisen Velvollisuudet, milloin tehtävät Ja siteet kaikki raukenevat.
Hyvätkö vai pahat? LODOVICO. Sen näette, kun meitä koittelette. JAGO. Signor Lodovico? LODOVICO. Niin. JAGO. Ma pyydän anteeks. Täss' ompi Cassio, rosvoin haavaamana. GRATIANO. Cassio? Kuin? JAGO. Kuink' on sun laitas, veikko? CASSIO. Mun poikki jalkan' on. JAGO. Heresta auta! Hoi, tulta, hoi! Sen paidallani sidon. BIANCA. Mit' ompi täällä? Ken se täällä huusi? JAGO. Ken täällä huusi?