United States or Montserrat ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Sinä näytät vähän kalpealta ja väsyneeltä, oma Margretani," sanoi Villiam eräänä päivänä; "huomenna lähdemme Lindebackaan; se on varmaan sinua virkistävä, mutta silloin meidän tulee varhain olla ylhäällä." Niin, häntä virkisti viileän aamuilman hengittäminen, viheriöiden niittyjen, monien lemuavien heinäsuovien näkeminen; se oli oikein siunaukseksi!
Olin melkein varma siitä, ettei se häntä lopullisesti onneen veisi. Mutta saatoinko häntä siltä tuomita? Eikö tullut paremmin sääliä? Hän näytti väsyneeltä, oli kyllästynyt elämään parhaassa nuoruuden kukoistuksessaan.
Liv nukkui niin rauhaisasti yöllä, että hän herätessään oli melkein terve. Aslak oli ensimmäinen, jonka hän näki. Hän oli tavallista kalpeampi ja näytti väsyneeltä. "Nyt olet varmaankin valvonut tämänkin yön. Sinä vaivaat itseäsi minun tähteni". "Mitä muuta olet sinä tehnyt kauan aikaa minun tähteni?" vastasi Aslak nyppien peitettä.
"Onko professori kotona?" sopersi Hart jotain sanoakseen. "Ei ole, mutta astukaa sisään, tohtori. Näytätte väsyneeltä." Sanaakaan sanomatta Hart astui sisään. Eihän hän professoria tahtonutkaan tavata. Eihän hän muuta pyytänyt kuin hiukan levähtää ja kuunnella Anna Hemmerin tyynnyttävää ääntä. Anna oli vienyt hänet omaan huoneeseensa ja pyytänyt häntä matalaan, mukavaan kiikkutuoliin istumaan.
»Ei siitä lukua, ei minun ole kylmä.» »Tulkaa kuitenkin sisään», jatkoi Alli, »te näytätte niin väsyneeltä ja suruiselta. Enkö saa auttaa teitä?» »Kiitoksia, mutta en minä tarvitse apua», vastasi Elina, tutkivasti katsellen Allia, kun hän siinä seisoi lintuinensa. »Miksi te minua noin katselette?» kysyi viimein Alli. »Minä mielelläni pyytäisin teiltä jotakin, jos uskaltaisin.»
Hän oli ensimmäinen ja viimmeinen työpaikalla, niin että totta tosiaan täytyi kaikkein tunnustaa, että hän oli ahkerampi nyt, kuin ennen isäntänä ollessansa. Tämä hänen ahkeruutensa veti isäni huomion puoleensa, niin että hän monta kertaa sanoi hänelle: Olkaa hyvä ja levätkää, vaari, te näytätte niin väsyneeltä.
No, sinä näytät oikein sekä väsyneeltä että uniselta. Nora. Niin, minä olen hyvin väsynyt. Minä tahdon kohta käydä nukkumaan. Helmer. Näetkös; näetkös! Oli siis kumminkin oikein tehty minulta, ettemme viipyneet kauemmin. Nora. Oh, kaikki on oikein tehty mitä sinä teet. Helmer. Vaan huomasitko kuinka iloinen Rank oli tänä iltana? Nora. Vai niin? Oliko hän iloinen?
Hänen silmänsä loistivat ja poskilla hohtivat kauniit punat. Nuottaniemessä ei ollut sitten saarnamiehen käynnin ollut yhtään pitempiaikaista vierasta, ja se jo itsestään tuntui hauskalta. Kun Hanna tuli pirttiin, tapasi hän oudon nuoren miehen, joka pauloitti kenkiään ja näytti matkasta väsyneeltä. "Tekö olette tämän Nuottaniemen talon tytär Hanna?" kysyi hän. Hanna myönsi.
Kaunismuotoinen, pitkä, harteva. Hän oli miehistynyt sitten viime näkemästä, oli nyt kuin merikotka. »Olisin minä voinut häneen rakastua silloin!» sanoi Elsa vaipuessaan istumaan hervottomana. Veret katosivat kasvoilta ja hän meni uupuneen, rauenneen näköiseksi. »Pane maata, sinä näytät väsyneeltä», sanoi äiti. »Väsynyt minä olen!» sanoi hän heittäytyen makuulle, johon vähän ajan perästä nukahti.
Hänestä näytti kuin nuo tummat silmät pitkien silmiripsien takana olisivat katsoneet johonkin hänen takanaan niin äärettömän surumielisesti, aivan kuin itkevän silmät. "Te näytätte kovin väsyneeltä," sanoi Peter, "ettekö tahtoisi hiukan nukahtaa? Voitte panna päänne tuohon kivelle, ja minä vartioin." "En kaipaa unta," sanoi vieras, "minä valvon kanssanne."