United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !


Jos noissa kysymyksissä olisi iimautunut kipinäkään keikailevaisuutta, hitunenkaan halua näyttäytyä lapsellisen alkuperäiseltä, olisi hänkin vastannut tavallisella kylmällä välinpitämättömyydellään, mutta hänen esiintymisensä eheä luontaisuus huvitti professoria.

Vaikka oli professori Helsingin yliopistossa. Vielä merkillisempi seikka oli se, ettei kukaan ihminen maailmassa tiennyt oliko hän fennomaani vai svekomaani. Kaikkein vähimmin hän itse sen tiesi. Kerrottiin että muutamia vuosia sitten pari muuta professoria oli päättänyt saada selvää tuosta asiasta. Yliopistossa oli näet tärkeä vaali. Tietysti oli kaksi ehdokasta, fennomaani ja svekomaani.

Nyt aukesi kaikki minun silmieni eteen täydessä walossaan, ja minäkin saatoin sydämessäni jo sanoa: 'woi, mihin minun piti joutua. Waimoni ei rakastanutkaan minua itseni tähden, hän rakasti minussa waan professoria ja ja loistawaa tulewaisuutta! eikä noita tullutkaan niin pian, kuin hän ehkä luuli.

Täti ja Elsa jäivät vielä hetkeksi Annan kanssa istumaan. "Kuka hän on tuo tohtori Hart?" alotti rouva Huovinen. "Hänestäkö odotetaan jälkeläistä Fredrikille professorinvirkaan?" "Tuskin", vastasi Anna. "Luulen ennemmin, että tohtori Eksköldistä odotetaan professoria." "No, miksi hän ei ole täällä? Eksköld Eksköld se on kaunis nimi." "Hän tulee tänne kohta, ehkä jo huomenna."

Hän tiesi, että vaara oli tarjona, ja päätti jalosti, ettei hän saattaisi ketään muuta ei vaaliruhtinasta, ei professoria eikä pappia siihen vaaraan, johon hän, itsestänsä huolimatta, meni. Joulukuulla 1517. Yhdessä asiassa olemme kaikki yksimieliset: me ihastelemme kaikki T:ri Lutherin luentoja St. Paavalin Epistolasta Galatalaisille.

Magna tuli varsin iloiseksi nähtyään hänen ja tervehti häntä vapaasti, neiti Schneider, Ella, yksinpä tuo rohkea Sannikin ihmettelivät häntä, jokainen antoi hänelle arvoa. Tuon nuoren tytön avomielinen käytös miellytti professoria niin, että hän antautui puhelemaan hänen kanssaan harvinaisella eloisuudella.

Veljesten elämä kehittyi nyt seuraavana parina vuotena siihen suuntaan, että pikkuveli lueskeli kuten ennenkin lakitiedettä, piirteli kuvia muistiinpanovihkoihinsa ja tuumaili, millä hän voisi hiukan ilahduttaa ylimääräistä professoria, sillä luvuillaan hän ei, herra paratkoon, kenellekään iloa tuottanut. Ylimääräisen professorin huoneessa alkoi tapahtua kaikenlaisia muutoksia aivan huomaamatta.

Hänen kirkkaat silmänsä katselivat avonaisesti professoria kun hän ojensi luottavasti kätensä. Olkaa hyvä, jättäkää minulle matkakapine-numeronne! Täällä, antakaa anteeksi, jotta vaivaan teitä niin paljon, mutta minä en oikein tiedä, miten tästä omin neuvoin selviäisin. Oo, antakaa minun pitää siitä huolta, neitiseni; olkaa hyvä ja ainoastaan seuratkaa minua niin ett'en kadota teitä ahdingossa.

"Onko professori kotona?" sopersi Hart jotain sanoakseen. "Ei ole, mutta astukaa sisään, tohtori. Näytätte väsyneeltä." Sanaakaan sanomatta Hart astui sisään. Eihän hän professoria tahtonutkaan tavata. Eihän hän muuta pyytänyt kuin hiukan levähtää ja kuunnella Anna Hemmerin tyynnyttävää ääntä. Anna oli vienyt hänet omaan huoneeseensa ja pyytänyt häntä matalaan, mukavaan kiikkutuoliin istumaan.

Magna huomasi, että hän oli liikutettu ja kun heidän silmäyksensä sattuivat yhteen, havaitsi hän professorin mustissa silmissä raskasmielisyyden ilmauksen. Mistä mahtoi se johtua? Ah, sanoi neiti Schneider ja katsoi pyytävästi professoria, jos professori tahtoisi meidän iloksemme laulaa jonkun virren, siitä on jo niin pitkä aika kuin minulla on ollut onni saada