United States or Norway ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo nykyinen hiljaisuus ei ennustanut mitään hyvää; se oli ainoastaan myrskyn edelläkävijä. Kun tuo vanha mies, miten aina tavallista, oli uskonut vaimonsa, poikansa, itsensä ja kaikki ihmiset Herran Jesuksen huostaan, nukahti hän; mutta hänen maatessansa leveni huuto kulovalkean lailla Kautokeinossa, että nyt oli helluntaijuhla toistamiseen tapahtuva maan päällä.
Jo moneen monituiseen vuoteen ei ollut hänellä ollut lapsia ympärillään, ja nyt seisoi hän makaavan lapsen ääressä ja virkkoi melkein ääneensä: "Onnellista on lapsen uni! se itkeä tissuttaa katkerastikin, eikä aikaakaan, niin jopa nukahti, levollisena, vuoteellaan vieritteleimättä, kieritteleimättä". Eukko huokasi syvään.
Hän nukahti ja näki unta.
Kirkkoherra selitteli, lapset laskettelivat ulkolukuaan ja Félicité nukahti lopulta; hän heräsi äkkiä, kun lapset poistuessaan paukuttelivat korkojaan permannon kivilaattoja vastaan.
"Herra Jesus Kristus," rukoili hän, "suo hänen takaisin tulla ja johdata hänet oikealle tielle!" Lapsi nukahti. Kynttilä sädehti ulos Kautokeinon laaksoon, tämä yksinäinen, uskollinen kynttilä voi nähdä virstan matkan, ja Andreas odotteli. Mutt' yön hetket kuluivat hitaisesti, kynttilä kului jalkaan asti, eikä ei ketäkään tullut. Kynttilä sammui.
Miksi ei ennustanut tätä päivää almanakka? Kirottava on almanakka! Hervakkana heittäysi hän vuoteelleen. Vieraspitojen vaivoista nukahti hän ja uni tarjosi hänelle lohdutusta: hän uneksi osaavansa ruotsia, oikein semmoista fiiniä ruotsia, jota ääntämällä hälle aukeni paratiisin portit.
Ei! päätti hän äkkiä ei... Ja tietämättään hän pani sormensa ristiin ja nukahti rukous huulillaan. Seurasi sateisia päiviä. Surkeasti ja herkeämättä valui puutarhaan koleata nestettä. Rappeutuneessa asunnossa oli kaikkialla tuntuvinaan rottien hajua. Kosteus olisi voitu torjua, jos olisi saatu pitää hyvää tulta hyvissä uuneissa. Mutta talon ainoa tulisija oli keittiössä.
Leveästi ja laajasti hänen aikaansa käräjissä juteltiin, kauvan ja kelpolailla silloin keskusteltiin. Jutut kestivät toisinaan yöhön saakka, ja tuomari joskus nukahti istuimelleen. Kun hän havahti ja näki asianomaisia edessään, virkahti hän: "pankaa ääneen!" ja he alottivat sanottavansa alusta taas.
Pöllö potki, pytyt kieri, Pulloaan ei saanut vaan, Vakaa vaimo, vankka muori, Säilytteli saalistaan. Viimein äijä harmissansa Kojuhunsa koikahti Luki kostosanoansa, Siihen sitte nukahti. Mutta mummo kuultuansa Ukon kovin kuorsaavan, Läksi hänkin puolestansa Herkkuunsa hakemaan.
Sen henkeni kaupalla poimituks sain vuorelta elämän jäisen. Suon kaiken mä muun, suon kauneuden ja laulun ja lemmen sulle, mut se oli mun, minun yksin vain ja anna se jälleen mulle! Joukolan joen suulla sinisorsa sousi, nurmen kanssa nukahti ja päivän kera nousi. Kenpä, kenpä joella Joukolan nyt soutaa? Veli nuori veikaten vieri ulapalla; sisko asui enimmäkseen emon siiven alla.