United States or Finland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuhansine aatelisnimineen tämä luettelo oli eräänlainen venäläinen "Gothan almanakka". Maksunsa laiminlyöneet velalliset tiesivät, että hallitus valtiollisista syistä ei kuitenkaan menettelisi lain ankaruuden mukaan, vaan kiitollisena tyytyisi siihen, että maksettaisiin jokin pieni osa velasta.
Sitten ennusti hän kaikki tulevaiset nimipäivät selvästi kuin almanakka hamaan Sylvesteriin asti. Isäni osaa ulkoa vaan kyntömiehen almanakan, joka on lyhyt; mutta ettehän semmoista kuitenkaan tahtoisi kuulla? Tahtoisin, oikein mielelläni, suomenkieli on niin kaunista! liversi hymyillen mehevä neiti. Se tuntui Aatamille hunajasateelta päivänpaisteessa.
Esimerkiksi härän tähtisikerö, aina kun almanakka näyttää auringon tulewan siihen, tuiskut ja myrskyt owat walmiit ei ole silloin mitään pysywäistä, waan nyt on Merkurius minun tähteni. Se pyörii alati auringon walossa, milloin sen edessä, milloin sen selän takana. Kadotkoon se auringon waloon, kun sen loisto selän takana on sitä suurempi."
HUOTARI. Niin. On tapahtunut niin kuin aina hyvissä kirjoissa: he saivat toisensa. Ja voidaan lopuksi kirjoittaa: Heidän ilonsa oli kuin lintujen laulua keväisessä metsässä ja heidän onnensa kuin pilven päivänpuoleinen ranta. Huotari saarnaa makeasti kuin paalinpappi! Ja valehtelee kuin almanakka! Sillä minä en ole saanut sitä, joka minua kyörää.
RICHARD. Hän sanoi totta. Mitä Surrey siihen? RATCLIFF. Hän naurahti ja sanoi: hyvä meille. RICHARD. Hän oli oikeassa; niinpä onkin. Almanakka tänne! Ken auringon on nähnyt? RATCLIFF. En vaan minä. RICHARD. Se siis ei tahdo paistaa; kirjan mukaan Idässä upeillut se on jo tunnin; Nyt tulee muutamille päivä musta. Ratcliff, RATCLIFF. Mylord?
Ainoosti muutamat harvat kalut olivat auttamattomasti kadoksissa, niissä valitettavasti pieni almanakka täynnä Wallin'in muistoon-panoja jokapäiväisestä lämpömäärästä vuoden alusta. Jos vaan tämä olisi jälleen löytynyt, olisi Wallin pitänyt koko seikkaa pikemmin huvituksena; sen vähin, mitä hän menetti, maksoi täydesti näin saatu kokemus, kuinka noissa ryöstöissä on tapa menetellä.
Kihlauksen kertoi hän myös juurta jaksain ja jatkoksi mainitsi monta monituista perheen salaisuutta, jotka hän näytti tietävän tarkemmin kuin almanakka kuun nousemisen ja laskemisen kesäkuukausina, jolloin kirkkaat yöt himmentävät sen valon. Ei, minulla on jo kiire, lausui hän vihdoin. Hyvästi! Vaan kiire alkoi minullakin olla.
Ol' pakkanen ja paukkui jää Ja kiilsi tähdet julki, Ja yöllä vanhus harmaapää Jo kuoloon silmäns' sulki, Ja kellot sanoi: pim pam pa, Ja Aik' ol' itse pappina, Yövahti myötä kulki. Ja suku juhlasaatossa Vei hautaan vainaajansa, Ja joulupukki harsoa Se kantoi sarvessansa, Ja tähtipojat huokasi, Ja almanakka nyyhkytti, Löi kello tornissansa.
Vaan jos ilon ja riemun pikarista tahdomme juhlien herrashetkinä juoda kuten sanoo eräs viisas saarna tulee meidän oppia kielillä puhumaan niinkuin nyt edessämme nähdään ja kuullaan. Vaikene, läpiviisas almanakka! tiuskahti hälle toveri. Ja silloin taukosi myöskin pianon soitto, joka yhteislaulun jälkeen oli kaikunut erään neitseen sooloa laulaessa. Iltaseura oli lopullaan. Jätettiin hyvästi.
Almanakka ennusti sen päivän "selkeäksi", vaan kirottava oli almanakka silloin, sillä sumuinen oli aamu, sateinen päivä ja myrskyinen ilta. Aatami Kehnolin! lausahti vakainen ääni. Tässä seison minä Kehnosuon kylästä, ilmoitti kumartaen Aatami. Mitä on tapahtunut? jatkoi kuiva ääni, osoittaen kirjettä. Ohut nuorukainen vaaleni. Hän tunsi seisovansa jalkapuussa. Ar maht akaa! änkytti hän.