Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Onko Lyyli vauvanimesi listalla? Tässä kaikki, mitä sinun tarvitsee tietää!

Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025


Sen tähden juuri pyydän, jos sinä luulisit onnen tapaavasi minutta, niin elä ole minuun sidottuna. Minä tahtoisin mielelläni elää onnettomana, jos vaan sillä tietäisin ansainneeni sinulle jotaki hyvää: Lyyli! Elä saata itseäsi minun tähteni onnettomaksi." "Jos sinä vaan minua rakastat, jota en ensinkään epäilekään, niin olen onnellinen.

Lyyli.

Mutta tämänpä melkein olivat unohtaa, muistaessaan hänen ainoata tytärtään, joka oli Pohjan kuuluna, Pohjan kunniana. Lyyli, lylyn lykyttäjä, Kautokengän kuluttaja. Hirven ahkion ajaja, Pohjan neito pulskeainen, Veikko viidan impilöille, Suloisille, suike'ille, Sisar Vellamon väelle, Veen emännän tyttärille.

»Enpät puttoo», soperteli Lyyli. »Miksei Lyyli saisi katsella, kun te ongitte?» kysyi äiti. »Mutta kenenkäs syy, jos menee järveen?» intti Arvi. »Varoittaahan Lyyli, ettei mene?» »Valoittaa Lyyli.» Miina riisui lasten päältä ja Alma korjaili pukuaan. Pani sievän valkoisen esiliinan vyölleen ja kaulaan jonkunmoisen pitsilaitoksen.

»Nyt varmaankin aina olette meillä», sanoi Lyyli. »Oi Mikki, nyt olemme niin onnelliset, kuin vain maailmassa olla saattaa.» »Tiedän minä», lausui Mikki, »koska vielä onnellisemmat olemme silloin, kun kaikin juhannusiltaa vietämme Pohjanlahden rannalla.»

Me olimme lapset, mutta jo silloinkin olimme onnelliset ainoastaan jos yhdessä saimme olla.» »Muistan», vastasi Lyyli, »ja mitä iloa minulla vain oli, sitä minun täytyi sinullekin ilmoittaa, muuten en voinut olla tyytyväinen. Nyt olemme aina yhdessä, ja toivon, että tulemme onnellisiksi, vaikka jätämmekin lapsuutemme kodit.»

Kraataritädin huoneessa Lyyli istui kangaspuitten laudalla, vaan sukkula lepäsi, sillä kutoja istui syvissä mietteissä, nojaten päätänsä kättänsä vastaan. Vihdoin hän puhkesi puhumaan, sanoen: »Oi äitini! Tänä päivänä Mikki lupasi isällensä sanoa, että hän on päättänyt ottaa minut vaimoksensa, vaan kovin pelkään, ettei ukko siihen päätökseen suostu.

Se on tietty. Maiju. Niin no, se oli nyt sillä viisiä että en minä aina ole Kallea tuntenut, sillä hän Ei, en minä sentään Lyyli. Noo? Maiju. Niin, sillä hän tuli tänne vasta kesällä.

Aina. Lyyli. Kuuleppas, Aina! Aina. Jahah? Lyyli.

"Oi! jos uskaltaisin sanoa, mitä ajattelen!" huokasi Lyyli puolittain ääneensä. "Sano, sano! Johan minä äsken sinulle luvan annoin." "Minä rakast minä rakastan " kuiskasi Lyyli. "Ketä, ketä?" kysyi isä pikaisesti. "Lupaatteko olla minulle lempeä isä jos sen sanon?" kysyi Lyyli, luoden silmänsä rukoilevaisesti isäänsä ja pyyhkien kyyneleet poskiltaan.

Päivän Sana

arvellaan

Muut Etsivät