United States or Seychelles ? Vote for the TOP Country of the Week !


"Naimisemme ensimmäisenä vuotena tapahtui kyllä väliin i!" keskeytti hän itseänsä kiivaasti ja hänen kasvonsa lensivät vallan punaisiksi "ei, minä en tahdo sitä sanoa en milloinkaan tahdo nimittää Christian'ia semmoisella kauhealla nimellä... Minullakin on vikani...? Enkö minä ylpeydessäni kieltänyt häntä tuomasta ystäviänsä kotiimme?

Viimein hän alkoi maksaa minulle puolen pennyä erältänsä, ja teki tätä runsaasti kaksi tuntia, ennenkuin hän vähitellen pääsi shillingiin. "No, silmäni ja jäseneni!" huusi hän sitten pitkän loma-ajan jälkeen, kauhealla tavalla kurkistellen puodistansa, "tyydytkö, jos saat kaksi pennyä lisäksi?" "Minä en voi", sanoin minä; "minä näännyn nälkään".

Kaikkien Matin kumppanien, niinpä reipasluontoisen Jussinkin, täytyi olla lymyssä lähellä olevassa metsässä ja katsella surkein silmin sekä vapisevin sydämin, kuinka kauhealla tavalla Matin piti tulessa kärventymän. Arvaa, lukiani, kuka oli onnettomin kaikista tuon kauhean tapauksen katsojista. Mitä ajatteli tuota nähdessään Mattia lempivä Leena?

Näin sanoen laukaisi hän vielä kerran pistuolinsa, mutta paukaus ei ollut kylliksi kova villiä säikäyttämään. He syöksivät esiin kauhealla kirkunalla. "Nyt ei ole toivomistakaan", sanoi Silman; "minä voin korkeintaan ampua yhden ja heittää pistuoleilla toisia päähän, jos he tulevat ylös. Mutta mitä tuo on, Helena? Näettekö tuolla ratsumiehen ja tuolla vielä yhden!

Ukkosen jyrinä näytti hänestä kuin vastustamattoman, loukatun Jumalan ankara ääni. Ensimäinen leimaus saatti polttaa hänen ruumiinsa tuhaksi ja syöstä hänen sielunsa niihin liekkeihin, joita se niin kauhealla tavalla johdatti mieleen; ja ensimäinen ukkosen jyskäys, joka seurasi, saatti kaikkua niinkuin tuomion torvi hänelle, kun hän makasi taidotonna, kuurona ja mykkänä kuolemassa.

Minä muistan erään nuoren miehen luultavasti joku kattilanpaikkuri, laukusta ja hiilipannusta päättäen jolla oli vaimonpuoli muassaan ja joka katseli ja tarkasteli minua ja sitten ärjäsi minua tulemaan takaisin niin kauhealla äänellä, että pysähdyin ja katsoin taakseni. "Tule tänne, kun sinua kutsutaan", lausui kattilanpaikkuri, "taikka viillän vatsasi halki". Minä katsoin parhaaksi palata.

Aamulla, kun parhaallaan panin vaatteet päälleni, Betty tuli sisään minun luokseni kalveana ja silmät tuijoksissa. Toby, sanoi hän, oli juuri palannut vuorilta ja puhunut, että mereltä näkyi mastoton laiva englantilaista mallia, joka oli joutunut uraltansa ja nyt kauhealla vauhdilla ajoi kallioita päin sen lahden suussa, jonka äärellä hänen mökkinsä seisoi.

Kolmatta kertaa ei ääni enää kähähdäkään, vaan sen sijaan lentää ovi auki kauhealla pamahduksella, sisään syöksyy ensin ojennettu petolinnun koura, sitten toinen samanlainen koura, pieni pää, piippoparta, pörrötukka ja tulta hehkuvat silmät. Hirviö parkuu, kiljuu, syleksii ja karkaa Teotorin tukkaan, partaan, kaulukseen, ja pienessä kammarissa syntyy taistelu elämästä ja kuolemasta.

"Te olette nähneet poikani, Sir", arvelee vanhempi lady. "Oletteko sopineet?" Kiinteästi minua katsellen panee hän kätensä otsallensa ja voihkii. Yhtäkkiä hän kauhealla äänellä huutaa: "Rosa, tulkaat luokseni. Hän on kuollut!"

LIISA. Ne punnitsevat puntareillaan kaikki sanat, jotka sinä ja minä ja kaikki ihmiset sanovat. PYTT. Mitä, kuinka ne kestävät sellaisen työn? Mutta kas, tuolla tulee isä! Hän on pieni, lihava, sotilaspukuun puettu ukko. KAPTEENI PUKS. Uks, sanoi Puks. Auttakaa minua, lapset! Minä aivan näännytän itseni tuolla kauhealla puulla. LIISA. Eikö kapteeni tiedä, että nyt on sunnuntaiaamu?