United States or Gambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta, peijakas, minäpä ilmoitan Marille koko salaisuuden, sen totta tosiaankin teen! Kun vaan häntä tapaan, kerron heti kaikkityyni. Saapas nähdä kuinka sitten sulhasen käy, ha, ha, ha! Taikka en aluksi kerrokkaan asiata suoraan, vaan kiusaan häntä ensin vähäisen, koska hän on niin ylpeä, mokomakin! No, lempo vieköön, nyt tulee hauskaa, nyt tulee oikein hauskaa! Ha, ha, ha!
LOVIISA. Mitä sanoo hän? Lempeä minulle nostaessa? Minulle? Luuletko kenenkään tarvitsevan minulle lempeä nostaa, sinä hävytön mies. HOPPULAINEN. Antakaa anteeksi, luulin teitä lampaaksi, vaikka lienettekin pappilan musta pässi. Minkätähden hän muuten on teitä hankokaulaan pannut, pelkäsikö aidan läpi menevänne? Sitä ei tarvitse sinun tietää, mokomakin kylänkoira, enkä aio sitä sinulle selittää.
Entä jos minä tulisin tänne? koettaisin juurtua hänen maaperäänsä? Eihän sekään kävisi. Mutta miksi ei? Vaikkapa nyt »taiteeni», mokomakin, siitä kärsisikin, vaikka kehitykseni pysähtyisi, vaikka veisin palettini ja siveltimeni hänen hyvin järjestettyyn romuliiteriinsä ja ottaisin sen viereisestä työkaluliiteristä kuokan ja heinähangon ja puutarhalapion entä sitten!
Hän rakastaa minua eikä hän sinun tähtesi luovu minusta, ole siitä varma. MIKKO. Rakastaa! Mokomakin maitosuu! Hänkö nyt osaisi rakastaa? ANNA LIISA. Mitä se sinuun kuuluu, osaa tai ei. Minua se tyydyttää, ja sillä hyvä. MIKKO. Tyydyttää, kun et tiedä paremmasta. Ja kun et enää muista hauskoja puolia niistä entisistä ajoista. ANNA LIISA. Sinä lupasit, ettet niistä enää puhuisi.
Sinäkö muka minua estäisit, tuommoinen tytön tylleröinen. Tule, lähdetään yhdessä. PIRKKO. Mokomakin, kun ei tottele. Ei se ollut minun syyni, Anna Liisa, hän pääsi huomaamattani pujahtamaan ohitse, kun minä valjastin hevosta isälle. JOHANNES. Ja sitten, kun hän näki minut, karjasi hän niin, että luulin puukon jo olevan hänen kurkussaan, ja hyppäsi käsivarteeni kiinni kuin takkiainen.
Sinä hävytön lapsi, voitko katsoa minua kasvoihin vaalenematta? Tilda. Mitä isä tarkoittaa? Missä on nyt ne viisikymmentä tuhatta, jotka rikas eno lupasi teille? Haha! Niin missä on minun viisikymmentä tuhatta piasteriani? Antakaa takaisin minun viisikymmentä tuhatta piasteriani! Ai hitto vie! Mokomakin laivojen omistaja Rio Janeirosta! Haha! Job. Niin, purjehtikaa heti tänne laivojeni kera!
Mitä asiaa sillä Hussolla sitten oli? ANNA LIISA. Ei mitään. Ilman hän vaan aikojaan KORTESUO. Joko se eukko taas kävi täällä? Mokomakin heittiö! Minä en häntä voi suvaita, ajan pois joka kerran kun satun näkemään. Mutta hänestä vaan ei pääse erilleen, kun nämä häntä täällä suosittelevat. RIIKKA. Minä en suosittele! Moneen aikaan en ole sanaa vaihtanut hänen kanssaan.
"Niin kyllä, mutta vasta sitten kun sai kuulla, miten sivistynyt minä olen! Ensin hän ei ollut kovinkaan kiltti, mokomakin ylpeä otus ... ai ... ai!" Ja Lisbet huusi surkeasti, sillä Dora, joka samassa tuli sisään, veti häntä tukasta niin että hän oli vähällä mennä selälleen.
RIIKKA. Vai niin! Minäkö hänet ulos ovesta käskin? Et suinkaan, luonnollisesti tein sen minä. Minähän aina olen ilkeä ja epäkohtelias. Sinä sitä vastoin olet oikea laupeuden-enkeli, joka lentelee ympäri tilauskutsumisia kädessä ja lakritsirohtoja taskussa, ja olet itse hurskaus. RIIKKA. Vai sinä mokomakin tahdot taas ruveta...
Heitä, poika, hiitehen sä mokomakin naama, joka sun ei omas lie, vaan muilta lainaks saama! Muutenhan sä raukka oot kuin pikku Pentti sällin, joka miestä matkiessa otti taaton mällin, puri, sylki, teuhasi ja mietti, tokko nähtiin kunnes huomas, että pilkkaa kaikkialla tehtiin. Z. Topeliukselle.