Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
JOHANNES. Saatko sinä ohjaksetkin käteesi? PIRKKO. Tietysti! JOHANNES. Silloin sinä ajat nurin. PIRKKO. Häpiä! ANNA LIISA. Pirkko, sinä! Kuka tuolla tavalla puhuu. PIRKKO. Mitäs hän vöhnii joutavia. Sanoo että minä ajan nurin. Mokomakin! Siinä sait! JOHANNES. Ei se mitään meidän välillä. Hyvää pataa me silti olemme, Pirkko ja minä.
No tuleppas tänne peräpuolelle, niin sovitaan asiasta, niin jotta eivät syrjäiset kuule. Jo se toki on mennyt... Mokomakin rähjä. Niin näet ovat nuo tiet ravassa, jotta hukkuu niihin ihan. Missähän se Luukas-rukka itse on! Kah!... Tässäpä tää on Sohvikin!... Kenkäänkö sinä katsot? Kenkään... Ja tästä Sohvistahan sen kanssa saisi tarkan ja hyvän emännän ... jos kuka olisi sen tarpeessa.
Kalle nousi, otti takkinsa ja näkyi menevän rantaan. Söderlingskakin teki lähtöä, mutta pysähtyi vielä puheihinsa, pusertaen pannuaan. Mokomakin moottoriherra, senkin konsulentti. Uskotellaan ja luulotellaan ja sitten varmaankin takanapäin nauretaan. Hävytön laski tuohon pennin päälle puhtaaksi rahaksi, minkä meri muka voisi tuoda, niinkuin olisi rahat omasta lompakostaan pöytään paiskannut.
Käy vanha Juho renki silmäämässä: "No, hiisi, kahta hullummin on tässä; edessä toki lieve jäljell' on, repale tässä vaan on palteeton." Nyt Törne suuttui: "Sekös mokomakin, niin ihan piloille kun ampuu takin, jot' olen tuskin päivän pitänyt! Siis, eespäin! Piru vie sen pirun nyt!" Heinäkuun viides päivä.
Pienimmänkin ruohon kärjessä kiiluu monivärinen vesipisara. Käet kukkuvat. Kaikkialla välkkyy värisevä kauneus. Muttinen nauraa itsekseen noille pisaroille, jotka ruohojen nenissä heiluvat. Hän köllöttelee vielä. Ei malta sitten enää, herättää Lyygian, mokomakin Horatius: hän tahtoo teetä isoon vatsaansa, nauttia sen tuolla parvekkeella, kymmenen käen kukkuessa iloista kukuntaa.
JOHANNES. Mikko minua vähän harmitti mokomakin reuhaaja. Mutta ei se mitään. Tulehan pois tänne. Sinä kun olet luona, niin väleen ne semmoiset mielestä haihtuvat. Yhtä minä sinulta pyytäisin, Johannes. Voi, jos sen lupaisit! JOHANNES. No, lupaan lupaan jo edeltäpäin, ellei se mitään mahdotonta ole. ANNA LIISA. Ei ole mahdotonta.
Eihän sinulla hengen hätää ole.» »Etkö sinä laita itseäsi » »Herra siunaa ja varjele, tuosta se ikuinen vastus on. Menenhän minä, menen.» Mari sieppasi kiiruusti veitsen ja asetin pöydältä ja lähti konttuoriin. »Mokomakin syöttiläs», mutisi hän vielä mennessään. Olikohan kaikilla muilla tytöillä onnellinen kotielämä? Semmoinen, ettei tarvinnut toisilta ihmisiltä mitään peittää eikä mitään salata.
Hekim tapasi vanhan Fatmen, kun tämä oli viemässä öljyä Vaalille, ja, viisas kun on, arvasi hän orjattarella olevan jotakin pahaa mielessä ja vaihtoi väkevän hapon värjäävään öljyyn, joka tosin kovasti kirveltää ihoa, mutta jota saattaa toisella nesteellä pestä pois." Pasha istahti takaisin sohvalle, jolta hämmästyksessään oli kavahtanut pystyyn. "Allah, Allah! Mokomakin kiukkuinen ilkiö!
Ja tuo kurja Ramorny sitten, joka, kun hän kätensä menetti, sillä menetti ainoan johonkin kelpaavan ruumiinjäsenensä, aivan kuin köyhin käsityöläinen tuo mokomakin soimaelee minua suun täydeltä, ikään kuin mikään, mitä tuommoinen voi sanoa, saattaisi närkästyttää minun kaltaistani lujaa mieltä!
Ynseänä sanoi hän: »Mokomakin vielä kehuu ... potaattinokka!» Kenonen riemastui. Hän huudahti ylpeänä: »Kyllä se niin on, että Kenosessa se sinulle turva olisi ollut ... ja olisi nytkin, jos vain niiksi tulisi... Siinä on tulitikkuja! Pistä nyt se vääränokka vain lämpiämään!» Voi sitä riemua, mikä täytti molemmat vaimot! Heti viskasi Maija Liisa turkin hartioiltaan ja riensi apuun.
Päivän Sana
Muut Etsivät